Hei vaan!
Nyt onkin vierähtänyt pari viikkoa edellisestä postauksesta. Ei ole ollut mitään kirjoittamisen arvoista. Nyt kuitenkin uudet tuulet puhaltaa ja jotain kerrottavaakin on.
Tikkakoskelta pölähti kassulle kaksi aliupseerioppilasta, helikopterimekaanikkoja siis. Mukavan oloisia heppuja, mutta taisi ekomjiin saapuminen olla melkoinen kulttuurishokki.
Muutakin uutta tapahtui: kävin Ruotuväki-lehden graafikon kanssa komennuksella Ropeconissa, ja kirjoitin tapahtumasta artikkelin ensi viikolla ilmestyvään lehteen. Ensimmäinen kerta yläasteen jälkeen, kun kirjoituksiani julkaistaan sellaisessa lehdessä jota oikeastikin luetaan…lukion oma lehti oli sellaista puolivillaista räpellystä.
Muilta osin kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet stressaavia. Olen kirjoittanut kahta todella isoa artikkelia, ja toisen tiimoilta vierailin jopa Puolustusministeriössä. Kyseinen artikkeli odottaa vielä julkaisulupaa minusta riippumattomista syistä, joten nyt se roikkuu ilmassa ja sotkee toimiston aikatauluja kuin kani liian pienessä häkissä.
Runtuakin on tullut enemmän kuin ikinä, ja sekin on omiaan nostamaan painetta. Kurmotus ei ehkä suoraan koske minua itseäni, mutta tupakavereita ja oman tiimin jäseniä kylläkin. Tulee itselleenkin olo että nyt on kustu omiin muroihin.
Viimeinen uusi asia oli vierailu Santahaminan varuskuntasairaalassa tulehtuneen haavan takia. Ei kivaa. Onneksi en saanut antibioottikuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti