sunnuntai 10. toukokuuta 2015

tj 129:Mihin tää aika katoaa?

Hei vaan ja hellät tunteet!

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja perjantai oli se aiemmin mainitsemani toukotanssiaispäivä Maanpuolustuskorkeakoululla. Juhlat olivat jopa kivemmat kuin viimevuotiset sarkajuhlat; vapaampi meininki, vähemmän pönötystä, enemmän tuttuja naamoja - jopa oma luokkakaveri tuli vastaan tanssin pyörteissä, hän oli edustamassa meidän ainejärjestöämme HSOY ry:tä.

Johtajilla on aamujuna kääntynyt aikoja sitten, ja kohta se omakin kääntyy reserviä kohti. Johtajien lähtöön on enää reilu kuukausi, ja jään muistelemaan alik P:tä, oman tiimini johtajaa, enimmäkseen lämmöllä. Tiimimme on hänen kotiutumisensa jälkeen kuukauden ilman johtajaa, sillä seuraava ryhmyri ilmestyy Haminasta sitten uusien mosien p-kauden puolivälissä….saa nähdä mitä siitä tulee.

Huomenna alkaa ilmoittautuminen syksyn opintoihin oman amk:ni osalta, ja olenkin ihmeen innoissani kouluun paluusta. En malta odottaa että pääsen tekemään tutkinnon loppuun, ja elämään omanlaistani opiskelijaelämää. En aio juoda alkoholia ollenkaan, vaan vesi, sooda ja limpparit saavat bileissä riittää. En todellakaan kaipaa sitä turvotusta enkä sekaisin olevaa vatsaa seuraavana aamuna. Sen sijaan kaipaan hymyjä, nauramista, uusia tuttavuuksia ja hyvää musiikkia - ja tietenkin niitä haalarimerkkejä ja piirroksia muistoiksi haalareihin.

Toinen asia, jota odotan innolla reserviin pääsyn lähetessä on urheiluun liittyvä. En ole asiaa pahemmin mainostanut, mutta kiloja on viime kesän jälkeen tullut yhdeksän lisää. Välillä vaa'alle noustessa sitä miettii, että onko tässä raskaana vai miksi paino vain nousee ja nousee. Not funny, I tell you.
Koska harvoin pelkällä valittamisella asiat paranee, asialle pitää oikeasti tehdäkin jotain.

Syksyllä siis olisi tarkoitus aloittaa kuntosaliharjoittelu ja hankkia Bodycampilta nettivalmennus. Tämä siksi, että budjetti ei enää crossfittiin riitä, kuten olen jo aiemmin todennutkin. Kuntosalitreeni tulee ohjelmaan myös siksi, että lähes joka paikkakunnalla Suomessa on kuntosali mutta crossfitboksia ei. Eli aina ei tarvitse aloittaa harrastusta "alusta" kun muuttaa uudelle paikkakunnalle. Kuntosalit ovat aika samanlaisia olitpa Pornaisissa tai Abu Dhabissa…mutta crossfit, ainakin ohjelmoinnin puolesta, on joka salilla erilaista. Crossfitissä myös se kuuluisa yhteisö on aina surullista jättää taakse muuton yhteydessä, ja henkinen väsymys iskee ainakin itselle aina uuteen paikkaan tullessa, kun opettelee nimiä ja naamoja ja aina pitää olla edukseen, jotta niitä uusia tuttavuuksia syntyisi.

 Loppuun kuvia ruuasta, ensimmäisessä on näkymä siitä, miltä pöydässä näyttää kun kuusi nälkäistä varusmiestä ja -naista on päätynyt tyhjään Raxiin veteraanikeräyspäivän lounastauolla. Toisessa vappulounas Rossossa A:n kanssa, hän söi itse lohipastaa ja valitsi minulle kanasalaatin yllä mainitsemistani syistä. :D Kolmannessa näkyy miten hurja kasa aamupalaa syntyy, kun tein Bodycampin facebook-haasteessa jaetun ruokavalion mukaan. Kahden kokonaisen munan ja kolmen valkuaisen munakas, 20g juustoa ja 40g vähärasvaista kinkkua plus salaattia, kurkkua ja paprikaa. Juomana vesi plus aamutee maidolla. Tee ei kyllä ruokavalioon kuulu, mutta tykkään sitä juoda, maidolla tai ilman.
Syksyllä sitten ruokavalion ja treeniohjelman tekstejä noudatetaan millilleen.






P.s. Keskiviikkona menen jälleen tatuoitavaksi! Tätä olinkin jo kaivannut. :) <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti