Blogin nimihän on Unelman perässä, mutta aina ei ole niin selkeää minulle itsellenikään, mikä se unelma oikeasti on. Eilen katsoin pitkästä aikaa Suomen Tullia tv:stä ja mietin aiempia haaveitani rajavartijan urasta.
Ala ja ammatti kiinnostaa minua edelleen todella paljon ja sinänsä onkin aika ikävää, että en ainakaan vielä ole keksinyt mitään mahdollista tapaa yhdistää se siihen tosiasiaan, että olen vakituisesti ja sitoutuneesti yhdessä A:n kanssa, enkä halua luopua parisuhteestani.
Saa nähdä, muuttuuko haaveeni varusmiespalveluksen aikana ja ylipäätään, meneekö aikani armeijassa hyvin. Myös se, että jos en pääse viestinnän erityistehtäviin, joista hyötyisin nykyisissä opinnoissani, vaikuttaa todennäköisesti mielipiteeseeni.
Aion joka tapauksessa käydä intin jälkeen nykyisen amk-tutkintoni loppuun, koska jotain on ihmisen tehtävä työkseen, ja tämän hetkinen alani kuitenkin työllistää melko varmasti ja jos tuuri käy, voisin työllistyä siviilihenkilönä puolustusvoimiin tai rajavartiolaitokseen. Vaikka nykyisessä osa-aikaistyössäni on sinänsä ihan mukavaa, huomaan ettei kaupan ala itsessään ole kutsumusammattini.
Että tämmöisin miettein tänään.
Olen huomannut, että tuollainen poissulkeva taktiikka on ihan hyvä tulevaisuutta suunnitellessa: "tätä en ainakaan halua työkseni tehdä". Sitä kautta usein selviää ne omat mieltymykset ja vahvuudet, jos ne eivät alkuun ole olleet ihan selviä. Itselle on intin aikana käynyt juuri näin; olen tajunnut, minkälaisia asioita haluan tehdä työssäni intin jälkeen.
VastaaPoistakiitos kommentistasi :) oot kyllä ihan oikeessa, kokeileminen auttaa poissulkemaan ei niin mieluisia vaihtoehtoja, ja toisaalta myös löytämään omia vahvuuksia työelmässä ja muutenkin
Poista