Sain poikaystävältä ylimääräisen baretin, joten sehän piti tietysti opetella särmäämään ja sitten koulussa mad photoshop skillzzzzeilläni muokkailin kuvaa (koska kirjanpito-tunnit ei juurikaan päräytä maanataisin). :D
Lauantaina tosiaan olimme huvittelemassa Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla, ja olin ihan innoissani pitkälle iltapäivään. Junassa takaisin Kouvolaan mulle iski tyypillinen väsymykseen liittyvä stressi- ja murehdintahetki, eli lähinnä sitten hiljaa tuijottelin milloin mihinkin ja mietin että mitä vittua teen elämälläni. Myöhemmin päivällä asiaa sai vähän purettuakin, ja illalla oli jo taas ihan hauskaa ja kaikki hyvin.
Sanon usein että elämäni keskeisin ongelma on se, etten oikeastaan halua mitään kovin erityistä elämältäni ja ylipäätään voimakkaita tunteita minussa herättävät lähinnä tasa-arvoon ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
Yhtä asiaa minä kuitenkin haluan kovasti, ja se on olla onnellinen. Tähän perustuu aikeeni pysyä kihlattuni rinnalla niin kauan kuin se vain on mahdollista.
Näin voimakkaassa sitoutumisessa näin nuorena on kyllä ongelmansakin;
yksi konkreettinen esimerkki on se, että ammatinvalintani on lähes tuskaista, kun minusta tuntuu joka viikko että olen kiinnostunut ihan muusta kuin tästä koulusta ja sitten se ainoa koulu, joka minua tällä hetkellä oikeasti toden teolla kiinnostaisi vaatii minulta muiden asioiden lisäksi vielä vähintään yhden tai kaksi lisävuotta erossa rakkaastani ja sen jälkeen minun työpaikkani voi olla ihan eri puolella Suomea. Minun ei edes tee mieli mennä touko- ja kesäkuussa pääsykokeisiin toista amk:ta tai yliopistoa varten kun helpointa minulle olisi vain käydä tämä nykyinen koulu mahdollisimman nopeasti läpi tai lähteä intin jälkeen Rajavartiokouluun. Saa nähdä lakkaanko haluamasta sinne Imatralle jossain vaiheessa, idea rajavartijuudesta tuli niin yllättäen ja äkkiä eräänä unettomana yönä lokakuussa 2013, eikä ole viikkoa, etten olis sitä ajatellut sen jälkeen.
Eiköhän asia kuitenkin johonkin suuntaan liikahda, joko niin että luovun ajatuksesta ja löydän jotain parempaa(?), tai sitten lähetän paperit sisään intin aikana ja kokeilen aukeaisiko ovet.
Kaksi viikkoa, vähän reilut, valintatilaisuuteen. :) Mua vähän jo jännittää, miten saan perusteltua toiveitani. Muutenhan siellä ei pitäisi olla mitään erityistä.
Sanon usein että elämäni keskeisin ongelma on se, etten oikeastaan halua mitään kovin erityistä elämältäni ja ylipäätään voimakkaita tunteita minussa herättävät lähinnä tasa-arvoon ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
Yhtä asiaa minä kuitenkin haluan kovasti, ja se on olla onnellinen. Tähän perustuu aikeeni pysyä kihlattuni rinnalla niin kauan kuin se vain on mahdollista.
Näin voimakkaassa sitoutumisessa näin nuorena on kyllä ongelmansakin;
yksi konkreettinen esimerkki on se, että ammatinvalintani on lähes tuskaista, kun minusta tuntuu joka viikko että olen kiinnostunut ihan muusta kuin tästä koulusta ja sitten se ainoa koulu, joka minua tällä hetkellä oikeasti toden teolla kiinnostaisi vaatii minulta muiden asioiden lisäksi vielä vähintään yhden tai kaksi lisävuotta erossa rakkaastani ja sen jälkeen minun työpaikkani voi olla ihan eri puolella Suomea. Minun ei edes tee mieli mennä touko- ja kesäkuussa pääsykokeisiin toista amk:ta tai yliopistoa varten kun helpointa minulle olisi vain käydä tämä nykyinen koulu mahdollisimman nopeasti läpi tai lähteä intin jälkeen Rajavartiokouluun. Saa nähdä lakkaanko haluamasta sinne Imatralle jossain vaiheessa, idea rajavartijuudesta tuli niin yllättäen ja äkkiä eräänä unettomana yönä lokakuussa 2013, eikä ole viikkoa, etten olis sitä ajatellut sen jälkeen.
Eiköhän asia kuitenkin johonkin suuntaan liikahda, joko niin että luovun ajatuksesta ja löydän jotain parempaa(?), tai sitten lähetän paperit sisään intin aikana ja kokeilen aukeaisiko ovet.
Kaksi viikkoa, vähän reilut, valintatilaisuuteen. :) Mua vähän jo jännittää, miten saan perusteltua toiveitani. Muutenhan siellä ei pitäisi olla mitään erityistä.
Välillä mäkin hakkaan päätä seinään, kun tuntuu, että mikään ei mee oikein.. Itekkin haluisin tehä just ja vaan sitä mikä tekee onnelliseks. :-) mä löysin tähän keinon, keskityn asioihin, jotka pyörii mulla eniten mielessä, intti, oma mies, perhe, ystävät :) kaikki muu löytää kyllä paikkansa näiden rinnal :)!!! ÄÄÄÄÄÄ alle 100 aep päivää!!!
VastaaPoista