Hyvää vappua ja äläkää tuhotko liikaa aivosoluja! :)
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
68/250 aep ja hyvää vappua!
Mä vietän vapun iki-ihanat viininpunaiset tradenomihaalarit päällä, ginger alen ja Ben & Jerry's jogurttijäätelön kera. Tai ehkä se miehenlotjakekin tulee, toivon mukaan omien haalariensa ja baretin kanssa. Saapahan hauskoja kuvia otettua sitten.
Hyvää vappua ja äläkää tuhotko liikaa aivosoluja! :)
Hyvää vappua ja äläkää tuhotko liikaa aivosoluja! :)
maanantai 28. huhtikuuta 2014
(70/)252 aep: ärsyttää semisti
Heippahei vaan kaikille,
ja terveiset sängyn pohjalta. Perjantai-yönä tuli käytyä baarissa pitkästä aikaa, ja lauantaina tehtiin kihlatun kanssa treeniä ulkona. Vissiin olin liian heppoisesti pukeutunut, sillä jo lauantai-aamuna kurkku oli kipeä ja sunnuntaina nenäni alkoi vuotaa kuin huono hana, lisäksi taisi olla pientä lämpöä. Nytkin kuumetta on hieman (37,1), mutta on jo laskusuuntaan päin Ibusalien ansiosta. On todella ärsyttävää olla kipeänä, varsinkin kun viimeiset viikot koulua jäljellä ja olisi tärkeää olla paikalla. Urheilemaankin haluaisin…mutta pitää taas olla kärsivällinen tämän kanssa.
Perjantaihin mennessä odotan saavani PAMin postista, vähän arveluttaa että mitäköhän sieltä paljastuu…olispa vaan se sama Rissala mitä ne jo lupaili, eikä ois vaihdettu Kajaaniin tai Sodankylään.
ja terveiset sängyn pohjalta. Perjantai-yönä tuli käytyä baarissa pitkästä aikaa, ja lauantaina tehtiin kihlatun kanssa treeniä ulkona. Vissiin olin liian heppoisesti pukeutunut, sillä jo lauantai-aamuna kurkku oli kipeä ja sunnuntaina nenäni alkoi vuotaa kuin huono hana, lisäksi taisi olla pientä lämpöä. Nytkin kuumetta on hieman (37,1), mutta on jo laskusuuntaan päin Ibusalien ansiosta. On todella ärsyttävää olla kipeänä, varsinkin kun viimeiset viikot koulua jäljellä ja olisi tärkeää olla paikalla. Urheilemaankin haluaisin…mutta pitää taas olla kärsivällinen tämän kanssa.
Perjantaihin mennessä odotan saavani PAMin postista, vähän arveluttaa että mitäköhän sieltä paljastuu…olispa vaan se sama Rissala mitä ne jo lupaili, eikä ois vaihdettu Kajaaniin tai Sodankylään.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
74/257 aep: Jännittää
Huhheijaa vaan!
Tänään oli valintatilaisuus, joka kokemuksena oli varsin leppoisa. Ensiksi oli yleistä tietoa varusmiespalveluksen historiasta ja tulevaisuuden näkymistä, sitten pureuduttiin naisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin palveluksen aikana. Sitten tarkistettiin paikallaolijat ja mukava rouva alikersantti Rissalasta kertoi aluksi kokemuksiaan intistä ja kehoitti avoimeen mieleen ja hyvään asenteeseen, sitten pääsi esittämään vapaammin kysymyksiä ja kokeilemaan täyspakkausta.
Kaikkiaan tilaisuudessa oli tyttöjä varmasti lähemmäs 30, paljon enemmän kuin odotin. Oli tosi mukavaa, että löytyi heti juttukavereita ja pystyi olemaan rennommin, kun kaikki oli samassa sopassa mukana ja yhtä jännityksissään kuin minäkin. Lääkärin tarkastuksen jälkeen oli kutsuntalautakunnan tapaamisen vuoro, ja sieltä lähtiessään sai käteen Varusmies 2014-kirjasen.
Emme saaneet palvelukseenastumismääräyksiä käteen, vaan ensi viikon alussa ne haetaan postista. Alustavasti palveluspaikakseni sanottiin Karjalan lennosto juuri niin kuin toivoinkin, mutta talven erään. Ei hätiä mitiä, uskon että elämäni sujuu siitä huolimatta. Kerkeänpähän olla pari kuukautta lisää töissä! Ensi viikolla tosiaan palveluserä ja -paikka varmistuvat, ja siihen asti otsikkoni ovat epämääräisesti kahdella luvulla varustetut. Nyt on helpottunut fiilis, ja todennäköinen tammikuun erä tarkoittaa myös sitä, että kerkeän treenata lisää. :)
Tänään oli valintatilaisuus, joka kokemuksena oli varsin leppoisa. Ensiksi oli yleistä tietoa varusmiespalveluksen historiasta ja tulevaisuuden näkymistä, sitten pureuduttiin naisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin palveluksen aikana. Sitten tarkistettiin paikallaolijat ja mukava rouva alikersantti Rissalasta kertoi aluksi kokemuksiaan intistä ja kehoitti avoimeen mieleen ja hyvään asenteeseen, sitten pääsi esittämään vapaammin kysymyksiä ja kokeilemaan täyspakkausta.
Kaikkiaan tilaisuudessa oli tyttöjä varmasti lähemmäs 30, paljon enemmän kuin odotin. Oli tosi mukavaa, että löytyi heti juttukavereita ja pystyi olemaan rennommin, kun kaikki oli samassa sopassa mukana ja yhtä jännityksissään kuin minäkin. Lääkärin tarkastuksen jälkeen oli kutsuntalautakunnan tapaamisen vuoro, ja sieltä lähtiessään sai käteen Varusmies 2014-kirjasen.
Emme saaneet palvelukseenastumismääräyksiä käteen, vaan ensi viikon alussa ne haetaan postista. Alustavasti palveluspaikakseni sanottiin Karjalan lennosto juuri niin kuin toivoinkin, mutta talven erään. Ei hätiä mitiä, uskon että elämäni sujuu siitä huolimatta. Kerkeänpähän olla pari kuukautta lisää töissä! Ensi viikolla tosiaan palveluserä ja -paikka varmistuvat, ja siihen asti otsikkoni ovat epämääräisesti kahdella luvulla varustetut. Nyt on helpottunut fiilis, ja todennäköinen tammikuun erä tarkoittaa myös sitä, että kerkeän treenata lisää. :)
lauantai 19. huhtikuuta 2014
78 aep: Hyvää pääsiäistä!
Moikka vaan kaikille ja hyvää pääsiäistä!
Mä kirjoittelen nyt vain hyvin pikaisesti, kohta olen lähdössä kaverin kanssa pyöräilemään ja nauttimaan kevätsäästä. :)
Loma rentouttaa todellakin, vaikka koulua nyt ei ihan hirveästi olekaan. Se arjen mentaliteetti mulla on kuitenkin, että teen jemptisti kotityöt, läksyt ja treenaamiset silloin kun olen suunnitellutkin ne tekeväni. Nyt voin vaan ottaa rennosti, reenata silloin kun tuntuu siltä (eli melkein joka päivä, mutta treenien kesto saattaa olla lyhyempi kuin yleensä), syödä kun tuntuu siltä ja nauttia kavereista ja perheen kanssa olosta.
Keskiviikkona on edessä sitten kauan odotettu valintatilaisuus. Isäni on ollut hyvin kannustava armeijaan lähtöni suhteen, ja on käynyt kanssani pitkiä keskusteluja toiveistani ja ajatuksistani. Tuntuu mukavalta, ettei isä ollenkaan tuomitse tai epäile, varsinkin kun äiti nykyään joka tapaamisella kysyy olenko varma, ja epäilee pärjäämistäni ja on niin pettynyt, kun en tiedä mitä haluan elämältäni.
Itse asiassa eilen äidille suutuinkin asiasta ja sanoin suoraan, että miten hän muka voi olettaa minun olevan jo kypsä ja valmis ihminen, kun en ole edes kahtakymmentä täyttänyt. Lisäksi minulla ei ole periaatteessa mitään rajoituksia, yo-paperini ovat hyvät ja yliopistoon pääsee kyllä lukemalla ja näkemällä vaivaa. En vain ole vielä valmis päättämään, mitä haluan.
Mä kirjoittelen nyt vain hyvin pikaisesti, kohta olen lähdössä kaverin kanssa pyöräilemään ja nauttimaan kevätsäästä. :)
Loma rentouttaa todellakin, vaikka koulua nyt ei ihan hirveästi olekaan. Se arjen mentaliteetti mulla on kuitenkin, että teen jemptisti kotityöt, läksyt ja treenaamiset silloin kun olen suunnitellutkin ne tekeväni. Nyt voin vaan ottaa rennosti, reenata silloin kun tuntuu siltä (eli melkein joka päivä, mutta treenien kesto saattaa olla lyhyempi kuin yleensä), syödä kun tuntuu siltä ja nauttia kavereista ja perheen kanssa olosta.
Keskiviikkona on edessä sitten kauan odotettu valintatilaisuus. Isäni on ollut hyvin kannustava armeijaan lähtöni suhteen, ja on käynyt kanssani pitkiä keskusteluja toiveistani ja ajatuksistani. Tuntuu mukavalta, ettei isä ollenkaan tuomitse tai epäile, varsinkin kun äiti nykyään joka tapaamisella kysyy olenko varma, ja epäilee pärjäämistäni ja on niin pettynyt, kun en tiedä mitä haluan elämältäni.
Itse asiassa eilen äidille suutuinkin asiasta ja sanoin suoraan, että miten hän muka voi olettaa minun olevan jo kypsä ja valmis ihminen, kun en ole edes kahtakymmentä täyttänyt. Lisäksi minulla ei ole periaatteessa mitään rajoituksia, yo-paperini ovat hyvät ja yliopistoon pääsee kyllä lukemalla ja näkemällä vaivaa. En vain ole vielä valmis päättämään, mitä haluan.
 |
| Tein joskus aikapäiviä sitten persoonallisuustestin, joka osui hyvin kohdilleen. |
tiistai 15. huhtikuuta 2014
82 aep: sekalaista asiaa
Moikka vaan kaikille!
Kuten olen aikaisemminkin selostanut täällä, mulla ei ole oikein kunnollista hajua unelma-ammatistani. Se saattaa olla rajavartija, tai sitten en todellakaan ole keksinyt vielä mitä tämmöinen epämääräisen lahjaton otus kuten minä voi tehdä työelämässä. Eilen sanoin äidilleni puhelimessa, etten todennäköisesti halua mennä yliopiston pääsykokeisiin ja hän oli siitä niin pettynyt että minua alkoi ahdistaa.
Tänään fiilikset on jo paremmat; asunto on irtisanottu, yksi melkein unohtunut raportti kirjoitettu ja myöhemmin tänään suuntaan vielä 10-14km lenkille. Mulla tulee arkisin tosin jo runsaasti kävelyä muutenkin, edestakaisista koulumatkoista tulee aika tasan 7 km yhteensä.
Pääsiäisen pitäisi mennä rauhallisissa merkeissä, pelkkää kotona oleskelua, kavereiden tapaamista ja urheilua luvassa. Onneksi saan myös sen yhden miehenmöhkäleenkin viereen ainakin muutamaksi yöksi kunhan se metsästä löytää ihmisten ilmoille. :)
Reilu viikko valintatilaisuuteen enää. Ohoh. Toivottavasti saisin siellä PAMin käteen suoraan.
Kuten olen aikaisemminkin selostanut täällä, mulla ei ole oikein kunnollista hajua unelma-ammatistani. Se saattaa olla rajavartija, tai sitten en todellakaan ole keksinyt vielä mitä tämmöinen epämääräisen lahjaton otus kuten minä voi tehdä työelämässä. Eilen sanoin äidilleni puhelimessa, etten todennäköisesti halua mennä yliopiston pääsykokeisiin ja hän oli siitä niin pettynyt että minua alkoi ahdistaa.
Tänään fiilikset on jo paremmat; asunto on irtisanottu, yksi melkein unohtunut raportti kirjoitettu ja myöhemmin tänään suuntaan vielä 10-14km lenkille. Mulla tulee arkisin tosin jo runsaasti kävelyä muutenkin, edestakaisista koulumatkoista tulee aika tasan 7 km yhteensä.
Pääsiäisen pitäisi mennä rauhallisissa merkeissä, pelkkää kotona oleskelua, kavereiden tapaamista ja urheilua luvassa. Onneksi saan myös sen yhden miehenmöhkäleenkin viereen ainakin muutamaksi yöksi kunhan se metsästä löytää ihmisten ilmoille. :)
Reilu viikko valintatilaisuuteen enää. Ohoh. Toivottavasti saisin siellä PAMin käteen suoraan.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
86 aep: body issues
Moikka vaan kaikille!
Mulla oli aamulla koulua vajaa 20 minuutia, joten päivä on ollut hyvin epätuottoisa. Ostin uudet tennarit ja oon istunut koneella. Oon ollu jonkun verran allapäin koko päivän, koska kävin H&M:llä sovittamassa muutamaa vaatetta ja peilikuva muistutti armottomasti siitä, että vaikka melko tarkasti tiedän miltä haluaisin näyttää, niin töitä on paljon tehtävä sen eteen.
En tietenkään ajattele että mun pitäisi päästä tavoitteeseeni helpolla, mutta jäljellä olevan työn määrä tuntuu melkein musertavalta. Varsinkin kun syöminen on isoin ongelma. Sinänsä olen tullut jo ison matkan ruokavalinnoissani, esimerkiksi kerron eilisen illallisen Amarillosta: ennen olisin ilman sen kummempia miettimisiä tilannut valtavan burgerin ja ranskalaisia ja syönyt koko korin alkunachoja yksin. Eilen söin ehkä neljäsosan nachoista, ruokajuomana oli vesi, ja vaihdoin loheni lisukkeena olleet bataattiviipaleet lämpimiin kasviksiin. Sinänsä bataattikin olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta halusin kasviksia. Jälkiruokana tosin söin brownieta ja jäätelöä, mutta en aio piiskata itseäni sen takia, koska kakku oli hyvää ja en ahminut sitä, vaan nautin hitaasti ja juttelin ruokaseurani kanssa. Alempana kuvaa eilisistä mutusteluista.
Yritän keksiä jonkin tavan, jolla pääsisin yli tavastani herkutella liian usein. Tammikuusta lähtien olen yrittänyt pitää karkkipäivän joka toinen perjantai, mutta useimpina viikkoina homma on kussut enemmän tai vähemmän. Tälle päivälle ja huomiselle kokeilen sellaista, että mulla on jääkaapissa pieni rasia täynnä ananasviipaleita, kiiviä ja mustikoita, ja aina kun mun tekis mieli lähteä ostamaan karkkia tai hakemaan kaapista tai pakastimesta muuta herkkua niin otan rasiasta muutaman palasen hedelmää ja marjoja.
Onko teillä mitään vinkkejä, mitä voisin kokeilla?
Mä lähden nyt lenkille, se on moro! :)
Mulla oli aamulla koulua vajaa 20 minuutia, joten päivä on ollut hyvin epätuottoisa. Ostin uudet tennarit ja oon istunut koneella. Oon ollu jonkun verran allapäin koko päivän, koska kävin H&M:llä sovittamassa muutamaa vaatetta ja peilikuva muistutti armottomasti siitä, että vaikka melko tarkasti tiedän miltä haluaisin näyttää, niin töitä on paljon tehtävä sen eteen.
En tietenkään ajattele että mun pitäisi päästä tavoitteeseeni helpolla, mutta jäljellä olevan työn määrä tuntuu melkein musertavalta. Varsinkin kun syöminen on isoin ongelma. Sinänsä olen tullut jo ison matkan ruokavalinnoissani, esimerkiksi kerron eilisen illallisen Amarillosta: ennen olisin ilman sen kummempia miettimisiä tilannut valtavan burgerin ja ranskalaisia ja syönyt koko korin alkunachoja yksin. Eilen söin ehkä neljäsosan nachoista, ruokajuomana oli vesi, ja vaihdoin loheni lisukkeena olleet bataattiviipaleet lämpimiin kasviksiin. Sinänsä bataattikin olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta halusin kasviksia. Jälkiruokana tosin söin brownieta ja jäätelöä, mutta en aio piiskata itseäni sen takia, koska kakku oli hyvää ja en ahminut sitä, vaan nautin hitaasti ja juttelin ruokaseurani kanssa. Alempana kuvaa eilisistä mutusteluista.
Yritän keksiä jonkin tavan, jolla pääsisin yli tavastani herkutella liian usein. Tammikuusta lähtien olen yrittänyt pitää karkkipäivän joka toinen perjantai, mutta useimpina viikkoina homma on kussut enemmän tai vähemmän. Tälle päivälle ja huomiselle kokeilen sellaista, että mulla on jääkaapissa pieni rasia täynnä ananasviipaleita, kiiviä ja mustikoita, ja aina kun mun tekis mieli lähteä ostamaan karkkia tai hakemaan kaapista tai pakastimesta muuta herkkua niin otan rasiasta muutaman palasen hedelmää ja marjoja.
Onko teillä mitään vinkkejä, mitä voisin kokeilla?
Mä lähden nyt lenkille, se on moro! :)
maanantai 7. huhtikuuta 2014
90 aep: Huvittelua ja tuskailua
Sain poikaystävältä ylimääräisen baretin, joten sehän piti tietysti opetella särmäämään ja sitten koulussa mad photoshop skillzzzzeilläni muokkailin kuvaa (koska kirjanpito-tunnit ei juurikaan päräytä maanataisin). :D
Lauantaina tosiaan olimme huvittelemassa Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla, ja olin ihan innoissani pitkälle iltapäivään. Junassa takaisin Kouvolaan mulle iski tyypillinen väsymykseen liittyvä stressi- ja murehdintahetki, eli lähinnä sitten hiljaa tuijottelin milloin mihinkin ja mietin että mitä vittua teen elämälläni. Myöhemmin päivällä asiaa sai vähän purettuakin, ja illalla oli jo taas ihan hauskaa ja kaikki hyvin.
Sanon usein että elämäni keskeisin ongelma on se, etten oikeastaan halua mitään kovin erityistä elämältäni ja ylipäätään voimakkaita tunteita minussa herättävät lähinnä tasa-arvoon ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
Yhtä asiaa minä kuitenkin haluan kovasti, ja se on olla onnellinen. Tähän perustuu aikeeni pysyä kihlattuni rinnalla niin kauan kuin se vain on mahdollista.
Näin voimakkaassa sitoutumisessa näin nuorena on kyllä ongelmansakin;
yksi konkreettinen esimerkki on se, että ammatinvalintani on lähes tuskaista, kun minusta tuntuu joka viikko että olen kiinnostunut ihan muusta kuin tästä koulusta ja sitten se ainoa koulu, joka minua tällä hetkellä oikeasti toden teolla kiinnostaisi vaatii minulta muiden asioiden lisäksi vielä vähintään yhden tai kaksi lisävuotta erossa rakkaastani ja sen jälkeen minun työpaikkani voi olla ihan eri puolella Suomea. Minun ei edes tee mieli mennä touko- ja kesäkuussa pääsykokeisiin toista amk:ta tai yliopistoa varten kun helpointa minulle olisi vain käydä tämä nykyinen koulu mahdollisimman nopeasti läpi tai lähteä intin jälkeen Rajavartiokouluun. Saa nähdä lakkaanko haluamasta sinne Imatralle jossain vaiheessa, idea rajavartijuudesta tuli niin yllättäen ja äkkiä eräänä unettomana yönä lokakuussa 2013, eikä ole viikkoa, etten olis sitä ajatellut sen jälkeen.
Eiköhän asia kuitenkin johonkin suuntaan liikahda, joko niin että luovun ajatuksesta ja löydän jotain parempaa(?), tai sitten lähetän paperit sisään intin aikana ja kokeilen aukeaisiko ovet.
Kaksi viikkoa, vähän reilut, valintatilaisuuteen. :) Mua vähän jo jännittää, miten saan perusteltua toiveitani. Muutenhan siellä ei pitäisi olla mitään erityistä.
Sanon usein että elämäni keskeisin ongelma on se, etten oikeastaan halua mitään kovin erityistä elämältäni ja ylipäätään voimakkaita tunteita minussa herättävät lähinnä tasa-arvoon ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
Yhtä asiaa minä kuitenkin haluan kovasti, ja se on olla onnellinen. Tähän perustuu aikeeni pysyä kihlattuni rinnalla niin kauan kuin se vain on mahdollista.
Näin voimakkaassa sitoutumisessa näin nuorena on kyllä ongelmansakin;
yksi konkreettinen esimerkki on se, että ammatinvalintani on lähes tuskaista, kun minusta tuntuu joka viikko että olen kiinnostunut ihan muusta kuin tästä koulusta ja sitten se ainoa koulu, joka minua tällä hetkellä oikeasti toden teolla kiinnostaisi vaatii minulta muiden asioiden lisäksi vielä vähintään yhden tai kaksi lisävuotta erossa rakkaastani ja sen jälkeen minun työpaikkani voi olla ihan eri puolella Suomea. Minun ei edes tee mieli mennä touko- ja kesäkuussa pääsykokeisiin toista amk:ta tai yliopistoa varten kun helpointa minulle olisi vain käydä tämä nykyinen koulu mahdollisimman nopeasti läpi tai lähteä intin jälkeen Rajavartiokouluun. Saa nähdä lakkaanko haluamasta sinne Imatralle jossain vaiheessa, idea rajavartijuudesta tuli niin yllättäen ja äkkiä eräänä unettomana yönä lokakuussa 2013, eikä ole viikkoa, etten olis sitä ajatellut sen jälkeen.
Eiköhän asia kuitenkin johonkin suuntaan liikahda, joko niin että luovun ajatuksesta ja löydän jotain parempaa(?), tai sitten lähetän paperit sisään intin aikana ja kokeilen aukeaisiko ovet.
Kaksi viikkoa, vähän reilut, valintatilaisuuteen. :) Mua vähän jo jännittää, miten saan perusteltua toiveitani. Muutenhan siellä ei pitäisi olla mitään erityistä.
lauantai 5. huhtikuuta 2014
92 aep: Odotuksia ja mietteitä tulevasta palveluksesta
Odotukset:
- opin uusia asioita, kuten kärsivällisyyttä, ensiaputaitoja, aseen käsittelyä
- saan uusia kavereita (toivottavasti) ;_;
- kunto kohoaa
- välillä hajottaa ja on paskaa ja väsyttää
- välillä on ihan hauskaa ja mielenkiintoista
- Kestääkö parisuhde jos etäisyys on pidempi kuin koskaan ja molempia väsyttää
- Miten jaksan olla vanhempien luona, kun en voi pitää nykyistä kämppää intin ajan
- Pärjäänkö
- Elämä on sitten pelkkää Firmaa kaikkialla, uhka vai mahdollisuus?
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
95 aep: ostoksia ja nuha
Moikka vaan kaikille!
Niin kuin otsikosta ehkä osaattekin päätellä, olen onnistunut hommaamaan itselleni mukavan kevätflunssan. Eilen oli pientä kuumeilua, tänään onneksi ei kuumetta, pelkästään niiskuttamista ja hieman kipeät korvat. Menin tänään jo kouluunkin ja kävin palatessani keskustan kautta hakemassa itselleni huulirasvaa, vyön ja hiusvalkin; asioita joiden hankkimista olin laiskuuttani pitkittänyt tammikuusta asti. Vyö piti ostaa siksi, että suosikkifarkut tippuvat jalasta muuten. :D
Kokeilin äsken tuon valkin käyttöä ja totesin, että vaatii hieman harjoittelua laittaa se tarpeeksi nopeasti ja siististi. Eka yritykseni näytti harakanpesältä, tokalla kerralla jo melkein siedettävältä.
Seuraavan kerran varmaankin kirjoittelen sunnuntaina Heureka-reissun jälkeen. :)
Niin kuin otsikosta ehkä osaattekin päätellä, olen onnistunut hommaamaan itselleni mukavan kevätflunssan. Eilen oli pientä kuumeilua, tänään onneksi ei kuumetta, pelkästään niiskuttamista ja hieman kipeät korvat. Menin tänään jo kouluunkin ja kävin palatessani keskustan kautta hakemassa itselleni huulirasvaa, vyön ja hiusvalkin; asioita joiden hankkimista olin laiskuuttani pitkittänyt tammikuusta asti. Vyö piti ostaa siksi, että suosikkifarkut tippuvat jalasta muuten. :D
Kokeilin äsken tuon valkin käyttöä ja totesin, että vaatii hieman harjoittelua laittaa se tarpeeksi nopeasti ja siististi. Eka yritykseni näytti harakanpesältä, tokalla kerralla jo melkein siedettävältä.
 |
| Eka yritys |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)