Hei vaan!
Eilinen ja toissapäivä olivat ikäviä päiviä, minuun nimittäin iski pelko, etten ehkä pärjääkään armeijassa ja Rajavartiokoulun tavoittelu on mahdotonta. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella niin, sillä kuten äitini aina minulle paasaa, pystyn ihan mihin tahansa vain haluan, vaikka tavoitteen saavuttaminen voi kestää pitkään. Äiti tosin ei tiedä rajavartioaikeistani mitään. ;)
Kuitenkin, flunssan ensioireet kolkuttelevat kurkunpohjassa ja en päässyt edes urheilemaan näitä ajatuksia poistaakseni. Turhautti. Ja turhauttaa kyllä vieläkin, mutta sain nukkua tarpeeksi viime yönä ja puhua vielä puhelimessa poikaystäväni kanssa, joten nyt helpottaa.
Nämä epäilyt omista kyvyistäni saivat minut miettimään entistäkin enemmän omia syitäni hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja sen jälkeen Rajakouluun. Onko se houkuttelevaa vain viran ja kiinnostavan työnkuvan vuoksi? Ovatko syyni tarpeeksi vankat ja hyvät, että voin seisoa niiden takana, vaikka iso osa työelämästäni määräytyy sen mukaan, mitä valitsen nyt?
Sen tiedän että armeijaan menemisen syy ei ole "koska se on siistiä"- tai että haluaisin olla ns. kova jätkä. Kyse on kiitollisuudesta, isänmaallisuudesta ja siitä, että haluan kokea itseni tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa. Jos olisin siviili, ja tulisi sota tai sellainen kriisitilanne, jossa armeijaa tarvittaisiin, olisin varmaankin hyvin turhautunut ja peloissani oman voimattomuuden takia.
31 tuntia ja 45 minuutia siihen, että poikaystävä on luonani piinaavan pitkien kolmen viikon jälkeen. Nämä viimeiset odottamispäivät ovat pahimpia, saa nähdä miltä tuntuu sitten, sitten kun minä olenkin se, jolla on kolmen viikon gines.
Mä ajattelin hakea armeijaan valmistuttuani ammattikorkeasta, eli reippaan kolmen vuoden päästä. Mua tosin pelottaa jo nyt, että pärjäänkö intissä D: Ei kunnon puolesta, vaan pelkään etten opi mitään ja oon aina viimeinen kaikessa. Haaveissa ois vieläpä lääkintä-auk, jossa pitäis osata jopa johtaa muita ihmisiä. Eikä järki anna periks ymmärtää että onhan intistä selvinny "muutama" muuki ennen mua, vaikka ne ei oo tienny mistään mitään etukäteen. Mut kai se on pakko silti lähteä yrittämään, muuten ketuttaa jälkeenpäin etten mennyt!
VastaaPoistaKiitos tästä blogista, toivottavasti pysyy aktiivisena :) Sullekin vain leuka pystyyn ja lippu korkealle!
Hei, no worries :) kaikki mitä siellä opetetaan, tapahtuu perusteellisesti, ja vasta sitten kun osaat, niin sinua vaaditan toimimaan taitojesi mukaan. Tai näin olen kuullut!
PoistaYritän pysyä aktiivisena, kirjoittaminen on mulle hyvin luontainen itseilmaisun keino, rauhottavaa puuhaa. Kiitos! Tällaiset kommentit piristää iltaa aina. :)