Haminassa kaikki meni mahtavasti; sain paljon positiivista palautetta työstäni, näin Kuopion tuttuja ja törmäsin myös "tuttuun" ylirajavartijaan, jonka kanssa olin joulukuussa Studia-messuilla jutellut ideastani hakea Rajavartiokouluun. Mies kysyi minut nähdessään: "Vieläkö aiot hakea? Mites se sun armeijaan lähtö? Seuraahan sitä nettiä, minä päivitän kun kerkeän. Tänä vuonna pääsykokeet on toukokuussa, eli muista laittaa paperit tulemaan maaliskuun loppuun mennessä."
Olin ihmeissäni, että hän edes muisti minut. Ja vielä enemmän ihmettelin, että muisti mitä olin puhunut viimeksi. Siinä sitten kyselin vapaana hetkenäni, että montako naista oli aloittanut nyt viime viikolla Rajavartiokoulun. 12 kuulemma. Vähemmän kuin vuonna 2012, mutta hyvin kuitenkin.
Olen lapsekkaan innostunut vaihtoehdosta hakea sinne. Toisaalta hirvittää. Reenatakin tarvitsee, Cooper ei mene vielä niin hyvin kuin pitäisi. Tästä pääsenkin aasinsillalla reenaamiseen; tällä viikolla olen käynyt kerran salilla, huomenna menen toisen kerran, ja lauantaina teen ehkä 'superpäivän' eli aamulla pitkän aerobisen ja illalla voimaharjoituksen, ja sunnuntaina sitten vain kevyen aerobisen ennen perusteellista venyttelyä ja huoltamista.
Eilen oli oman kouluni fuksiais-bileet ja tänään Haminasta lähdin kotiin ajamaan vasta puoli kahdeksan kieppeissä, eli väsyttää ja tiedostan tarvitsevani lepoa ja varsinkin unta. Olen sellainen ihminen, joka arvostaa yöuniaan ja tarvitsee sitä reilusti. Onneksi lauantain ja sunnuntain voin tahdittaa sen mukaan, että saan palautua kuluneesta viikosta tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti