Hyvää joulua vaan kaikille, vaikka aatto meni jo!
Aamulla kun heräsin, maha oli pallon muotoinen kaikesta eilisestä syömisestä. :D Kasa raskausvitsejä tuli mieleen, mutten tohtinut A:ta herättää jutuillani ja luikin kiltisti syömään rahkaa ja omenaa keittiöön. #datfitnesslyfe haha
Intin alkuun puolitoista viikkoa, ja nyt voin keskittyä tekemään kaikenlaisia mukavia juttuja, kuten urheilemaan niin paljon kuin tekee mieli ja kavereitakin tulee varmasti nähtyä vielä lisää. Itävaltalaista sielunsiskoani ehdin jo lounaan merkeissä nähdä jo 23. päivä. En malta odottaa, että hän valmistuu lukiosta kotimaassaan ja muuttaa toivottavasti pysyvästi tänne Suomeen keväällä.
Oon pari viikkoa nyt miettinyt enemmältikin, että mitä oikeastaan haluan palvelukseltani; lähinnä, että haluanko oikeasti kiirehtiä valmistumistani amk:sta Pääesikunnan viestinnän erikoistehtävissä vai jätänkö hakematta ja pysyn lennostossa. Lennostoon jääminen on pitkästä välimatkasta huolimatta alkanut houkuttaa, sillä rajavartijan peruskurssi on mielessä vieläkin ja tässä haussa aion paperit oikeasti lähettää. A ei enää vastusta, koska hän tietää että minun pitää saada kääntää tämä kortti. Jos en pääse sisään, se oli siinä sitten ja amk:n jälkeen muutan A:n perässä sinne minne käsketään. Tässä haussa on tarjolla paikkoja sellaisiin rajavartiostoihin ja lentoasemille, joissa on lähellä isoja varuskuntia, kuten Kainuun ja Karjalan prikaatit, eli periaatteessa olisi mahdollista minun sekä A:n olla toiveammateissamme ja samalla pysyä yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti