4 aep: 2014

Hyvää uutta vuotta!

Pikakatsaus kuluneeseen vuoteen menee minun osaltani näin:

Tammikuusta toukokuuhun kituutin Kouvolassa ja en ole katunut, että vaihdoin Helsinkiin, vaikka helvetin kaupunki tämä todellakin on.  Maaliskuussa kihlauduin A:n kanssa.Toukokuussa sain käteeni palvelukseenastumismääräyksen ja sen jälkeen olen vain katsonut päivien vähenemistä kännykän laskuri-sovelluksessa.

Koulun alettua elokuun lopussa olin pari viikkoa "koditon" ja punkkasin lapsuudenystäväni luona Länsi-Pasilassa. Koulu tuntui alusta asti mielekkäältä ja se tunne ei ole vieläkään loppunut. Intensiivinen, koko syksyn kestänyt yrityskartoitusprojekti vaati välillä verojaan ja ärähtelin ja tuhahtelin kotona ja söin enemmän kuin laki sallii. Ensimmäistä kertaa aikuisiälläni olin lievän ylipainon puolella.

Syyskuun puolivälissä aloitin treenaamisen Crossfit Vantaalla ja uudessa työpaikassani, joka on sattumoisin samassa rakennuksessa kuin treenipaikka. Työnteko oli karvasta kalkkia lähinnä kollegojen ja puutteellisen viestinnän takia. Hyviäkin hetkiä, kuten SkiExpo marraskuun alussa, mahtui mukaan ja nyt olen neljän kuukauden kaupanalan työkokemuksen verran rikkaampi.

Koko vuoden luin paljon varusnaisten blogeja ja Aamukampa.net-foorumia. Urheilua tuli paljon ja monipuolisesti, mutta uuteen elämään Helsingissä totuttelu sekoitti rytmiä ja stressiä tuli koulun puolelta välillä paljonkin, syöminen kärsi eniten ja tällä hetkellä se harmittaa. Onneksi A kannustaa mua jatkamaan liikkumista ja yrittämistä, uudenvuodenlupaukseni on olla kesäkuuhun mennessä  taas selvästi normaalipainon puolella ja pysyä siellä.

Kuvissa enemmän tai vähemmän hassuja juttuja tältä vuodelta ei-kronologisessa järjestyksessä.

Isäni osti "vähän" proteiinipatukoita

Perheystävän joulukortti huomioi tulevan palvelukseni oivaltavasti.

Mustetta tuli ihoon toisen kerran 1.8.2014

"Boksi" tuli minulle tutuksi ja mieluisaksi treenipaikaksi.

Opettelin elokuussa tekemään erilaisia kampauksia koulun alkua varten. Stadin lyylien tyylikkyys aiheutti hieman pakokauhua.

Urheilupäivä Vierumäellä oli ihan paras!

Ekaa kertaa InBody-mittauksessa.

Syntymäpäivänäni Intti tutuksi-kurssilla.

Lähdössä yksille kouvolalaisen kaverin kanssa, yksi harvoja kertoja koko syksynä kun laitoin sekä tukan että naaman täyteen tällinkiin.

Tän verran mun silmät karsastaa väsyneenä ja ilman silmälaseja. Kuva otettu tentin jälkeen. Nauran tälle usein.

Liikkuvuusharjoittelun tuloksia crossfitissä, korvat näkyy kun kädet on ylhäällä suorina ja mahdollisimman taakse työnnettyinä.

Ällösöpö yhteinen jälkiruoka A:n kanssa Katinkullassa

SkiExpon silakkapihvit oli parhaat mitä ikinä oon syönyt.

10 aep: Kohta mennään!

Hyvää joulua vaan kaikille, vaikka aatto meni jo!
Aamulla kun heräsin, maha oli pallon muotoinen kaikesta eilisestä syömisestä. :D Kasa raskausvitsejä tuli mieleen, mutten tohtinut A:ta herättää jutuillani ja luikin kiltisti syömään rahkaa ja omenaa keittiöön. #datfitnesslyfe haha
Intin alkuun puolitoista viikkoa, ja nyt voin keskittyä tekemään kaikenlaisia mukavia juttuja, kuten urheilemaan niin paljon kuin tekee mieli ja kavereitakin tulee varmasti nähtyä vielä lisää. Itävaltalaista sielunsiskoani ehdin jo lounaan merkeissä nähdä jo 23. päivä. En malta odottaa, että hän valmistuu lukiosta kotimaassaan ja muuttaa toivottavasti pysyvästi tänne Suomeen keväällä.

Oon pari viikkoa nyt miettinyt enemmältikin, että mitä oikeastaan haluan palvelukseltani; lähinnä, että haluanko oikeasti kiirehtiä valmistumistani amk:sta Pääesikunnan viestinnän erikoistehtävissä vai jätänkö hakematta ja pysyn lennostossa. Lennostoon jääminen on pitkästä välimatkasta huolimatta alkanut houkuttaa, sillä rajavartijan peruskurssi on mielessä vieläkin ja tässä haussa aion paperit oikeasti lähettää. A ei enää vastusta, koska hän tietää että minun pitää saada kääntää tämä kortti. Jos en pääse sisään, se oli siinä sitten ja amk:n jälkeen muutan A:n perässä sinne minne käsketään. Tässä haussa on tarjolla paikkoja sellaisiin rajavartiostoihin ja lentoasemille, joissa on lähellä isoja varuskuntia, kuten Kainuun ja Karjalan prikaatit, eli periaatteessa olisi mahdollista minun sekä A:n olla toiveammateissamme ja samalla pysyä yhdessä.

20 aep: "Otan osaa"

Kaksikymmentä aamua palvelukseen. Pystyn laskemaan sen sormillani ja varpaillani.
Melkein kaikki mitä tarvitsen, on jo hankittu. Alokaskyselyä tai -läpyskää ei selvästikään tule ollenkaan tänä vuonna, tai sitten se on mennyt väärään osoitteeseen...Harmi jos sellainen on lähetetty, ja se onkin mennyt vaikkapa vanhaan Kouvolan osoitteeseeni.

Päivän otsikko viittaa erääseen keskusteluun, jonka aikana kysyin A:lta, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa (hei vaan foxilaiset, tiedän että luette tätä!) ja kaverinsa ovat armeijaan lähdöstäni. Yleisin kommentti kuulemma on "otan osaa" tai vastaavaa. Muutenkin olen saanut kuulla, ettei naisen paikka ole armeijassa. En haluaisi pystyä tajuamaan, miksi asenne on tämä. Aamukampaankin on tullut avautumisia, jopa muilta naisilta, kuinka ressuista ja parhaillaan palvelevista löytyy jos jonkinlaista naispuolista ulisijaa.
Tajuan joka tapauksessa. Olen päättänyt jo vuosi sitten, ennen hakupapereiden viemistä aluetoimistoon, että en halua olla se valittaja. Aluksi se haluaminen ei ollut kovin konkreettista, mutta  crossfitissä olen alkanut oppia oikeastikin jotain. Joku ehkä nauraa nyt, mutta olen tosissani. Siellä ei itketä eikä ulista, vaan tehdään niin kuin valmentaja sanoo. Vetelehtimisestä saa pahoja katseita ja kirpeitä heittoja. Tekosyyt saavat naurahduksia ja silmien pyörittelyä. Ryhmäkuri ja tekemisen meininki on ihan eri kuin missään muussa lajissa, jota olen ikinä kokeillut.
Intissä valittajia ja vinkuiitoja on aina. Jätkissäkin. Peukut pystyyn, että seison sanani takana ja pidän mölyt mahassa.

Loppuun pari videota crossfit-urheilija Sam Briggsista, joka on uskomaton inspiraation lähde minulle.

29 aep: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mukavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!
Oma päiväni menee lähinnä viimeiseen tenttiin valmistautuessa, ajattelin lukaista myös jonkun kirjan ja katsella paraatia ja linnan juhlia, perheessä kun ei juurikaan perinteitä itsenäisyyspäivän viettoon ole.

Muutama vuosi sitten kotikaupunkini Kuopio isännöi itsenäisyyspäivän paraatin
©Puolustusvoimat

34 aep: Viimeisen kuukauden haasteet

Hellurei!

Tasan viisi viikkoa palveluksen alkuun, tänäänhän on 1. joulukuuta. Huhhuh, taas päivittelen itsekseni sitä, kuinka nopeasti aika on mennyt naisten valintatilaisuuden jälkeen. 5. tammikuuta tähän aikaan varmaankin istun joko vanhempieni luona tai junassa kihisemässä jännityksestä, mutta hei, ei mennä siihen vielä. Nyt on muutakin tekemistä.

Tämä viimeinen kuukausi siviilissä on haastetta täynnä, heti tästä päivästä alkaen. Tällä viikolla on kaksi tärkeää tenttiä ja tänään vielä erään esseen palautus. Essee on kesken, vielä pari sivua pitäisi rutistaa kasaan. Ensi viikolla on raporttien palauttamista ja viimeiset lähiopetustunnit. Sitten 17. päivä on viimeinen tentti, joka minulle ainakin on varmasti pahin. Osaan kyllä käyttää Exceliä jo varsin hyvin, mutta matematiikka on aina hankalaa.

Töissä on kiirettä, olemehan talviurheiluun keskittynyt yritys. Myyn keskimäärin viisi paria suksia työpäivän aikana ja muut myyjät vähintäänkin saman verran lisäksi. Ihmiset vellovat myymälässä hypistelemässä ale-rekkien välissä ja ekan hypistelyreissun jälkeen monet vanhemmat tulevat takaisin myymälään myöhemmin lastensa kanssa. Joululahjoja ostellaan ja monet palkitsevat itsensä tai ostavat motivaatioksi uutta urheiluvaatetta tulevaan kauteen.

Käyntiin lähtee myös viimeinen kuukausi crossfittiä. :( Olen päättänyt että armeijasta palattuani keskityn vain ja ainoastaan opiskeluun, eli en käy osa-aikatöissä. Tämä johtaa siihen, ettei crossfittiin ole varaa. Tulen varmasti ikävöimään tätä lajia palveluksen aikana ja jälkeenkin, mutta tosiasia on, että vuokran maksun jälkeen tililläni on alle 200€, josta melkein 50€ menee julkisen liikenteen kuukausikorttiin ja jos vielä 83€ crossfittiin lisäksi, niin minä en paljoa ruokaa osta. A:n kanssa kumminkin ollaan sovittu että ruokakaupassa maksetaan vuorotellen. Intin jälkeen pitää keksiä joku halvempi harrastus, ehkä palaan bodypumpin ja kuntosalin pariin, meidän ammattikorkeakoululla kun on tarjossa liikuntapasseja, joilla pääsee rajattomasti tälläisiin harrasteisiin mukaan ja passi kustantaa vain 50€ koko lukuvuodelta.

Herkkulakko on pääosin pitänyt oikein hyvin tähän saakka. Perjantaina käytiin ulkona syömässä, ja tasa-arvoisen avioliittolain läpimenon kunniaksi kotimatkalla tarttui mukaan pönttö Ben&Jerry'siä, joka kahteen pekkaan katosi reiluun tuntiin. Hups. No regrets though. Se oli sen arvoista. Nyt jatkan tiukkaa linjaa.

Ai niin. Yksi juttu vielä. Tässä muutama päivä sitten selasin erästä nimeltä mainitsematonta keskustelupalstaa, jossa käy paljon nuoria suomalaisia miehiä (ja naisiakin). Siellä yhdessä ketjussa parjattiin Sannaa, ei toki nimeltä, mutta niin, että ainakin itse blogia ja instagramia seuranneena älysin kenestä puhtaan. Ei kiva. Heräsi tietysti kamala ajatus, että jos viestinnän erikoistehtäviin pääsen, niin parjaavatko alkuperäisen varuskunnan palvelustoverit minuakin tuollalailla lapsellisesti anonyymillä foorumilla. Tekee mieli laittaa blogi piiloon. Instagram ja twitter ovatkin jo yksityisinä.