73 aep: Syöminen käy työstä

Hei vaan!
Nytpä ei menny kymmentä päivää postausten välillä. :D
Olipahan mulla tällä kertaa asiaakin, sillä nyt mä turisen vähän syömisestä. Tapahtui niin, että viime viikon maanantaina menin koululääkärille vapaaehtoiseen tarkastukseen ja olin aamulla ollut jo seitsemän aikaan crossfitissä, eli reenikassin kanssa saavuin paikalle. Lääkäri oli kovin kiinnostunut syömisistäni ja treenaamisistani, vaikka itse olin eri syistä tarkastukseen hakeutunut. Juttelusta oli kuitenkin hyötyä, kävi nimittäin ilmi että olen todennäköisesti syönyt jo pari kuukautta aivan liian vähän treenimäärään nähden ja sitten taulukoiden, vaa'an ja mitan kanssa katseltiin painoa, pituutta ja paljonko sitä ruokaa oikeasti pitäisi syödä. Myfitnesspalin laskemia arvoja jos olisin ruokapäiväkirjaprojektissani ihan millilleen noudattanut, olisin ollut välillä jopa 800kcal miinuksella treenipäivinäkin. Todellisuudessa veikkaan että -600kcal olisi lähempänä totuutta useampien päivien osalta.

Totesin että huhhuh ja lääkärin jälkeen menin syömään reilun kasan kouluruokaa ja päätin laittaa ainakin myfitnesspalin jäihin, sillä sen perusasetuksilla ei saa kovin helposti laitettua kaloritavoitteekseen 2400kcal/päivä, ainakaan näin pienikokoiselle ihmiselle.
Nyt kun oon melkein kaksi viikkoa syönyt enemmän, oon huomannu että nukun paremmin, mielialat ei heitä yhtä paljon ja yleisesti oon ollut hyväntuulinen ja vireä. Välillä tuo määrä ruokaa tuntuu vain tosi isolta, varsinkin kun syö ihan kunnon ruokaa eikä Ben&Jerry'siä ja suklaapatukoita niin kuin joskus (köhköh). Mutta että positiiviseen suuntaan on menty kuitenkin, ja ilokseni oon huomannut että vaikka vaaka näytti lääkärissä sellaista lukemaa, mikä mulla on viimeksi ollut ollessani pullukammassa kunnossa, niin vyötärönympärys on monta senttiä kapeampi kuin silloin. Onneksi en ole ostanut vaakaa kotiin, etten turhaan edes ajattele koko asiaa.
Lääkäri teki myös lähetteen ravitsemusterapeutille, mutta todennäköisesti pääsen vasta armeijan jälkeen konsultaatioon, jonka tarkoituksena on suunnitella just mulle sopiva ruokavalio treenimääriin ja muuhun elämään nähden. :)

80aep: Mikä se unelma on?

Blogin nimihän on Unelman perässä, mutta aina ei ole niin selkeää minulle itsellenikään, mikä se unelma oikeasti on. Eilen katsoin pitkästä aikaa Suomen Tullia tv:stä ja mietin aiempia haaveitani rajavartijan urasta.
Ala ja ammatti kiinnostaa minua edelleen todella paljon ja sinänsä onkin aika ikävää, että en ainakaan vielä ole keksinyt mitään mahdollista tapaa yhdistää se siihen tosiasiaan, että olen vakituisesti ja sitoutuneesti yhdessä A:n kanssa, enkä halua luopua parisuhteestani.
Saa nähdä, muuttuuko haaveeni varusmiespalveluksen aikana ja ylipäätään, meneekö aikani armeijassa hyvin. Myös se, että jos en pääse viestinnän erityistehtäviin, joista hyötyisin nykyisissä opinnoissani, vaikuttaa todennäköisesti mielipiteeseeni.

Aion joka tapauksessa käydä intin jälkeen nykyisen amk-tutkintoni loppuun, koska jotain on ihmisen tehtävä työkseen, ja tämän hetkinen alani kuitenkin työllistää melko varmasti ja jos tuuri käy, voisin työllistyä siviilihenkilönä puolustusvoimiin tai rajavartiolaitokseen. Vaikka nykyisessä osa-aikaistyössäni on sinänsä ihan mukavaa, huomaan ettei kaupan ala itsessään ole kutsumusammattini.

Että tämmöisin miettein tänään.

90 aep: Välietappeja

Hellurei vaan!
Taas on aamuja vähemmän jäljellä ja mulla pukkaa vähän stressiä koulun takia. Hommia ja opittavaa on paljon, ja lisäksi tosiaan käyn kahtena päivänä viikossa töissä ja 3-4 kertaa crossfitissä ja 2 kertaa lenkillä. Aktiivista elämää, kyllä mä tästä tykkään!

Ilokseni olen huomannut että alan pikkuhiljaa saavuttaa välietappeja, joita oon asettanut inttikunto-projektissani. Oon onnistunut pitämään kolme viikkoa ruokapäiväkirjaa, niin että vain yksi sunnuntai puuttuu välistä. Nyt yritän saada pidettyä kaks kuukautta putkeen, koska se selvästi auttaa mua kuten olen jo aiemin kirjoittanutkin.
 Oon saanut tehtyä haluamani määrän treenejä ja myös tehnyt uusia ennätyksiä crossfitissä. Vyötärö on kaventunut 1,5 cm elokuusta, eli voin toivoa että joululomalla kylpylässä mulla on pinkit biksut eikä mustaa kokouikkaria.
Nyt joku ehkä ihmettelee että mikäs juttu tää on tää pinkit bikinit, mutta siis kyse on mun omasta itsetuntotavoitteesta, joka on osa inttiin valmistautumista. Mun kropasta ei tuu ehkä ikinä "täydellistä" mutta mä haluan viihtyä siinä niin että sen voi muillekin jakaa. Intissä tuskin kukaan kattelee mutta tää on mulle tärkeää henkilökohtaisella tasolla.

Vähän push pressiä 30kg:lla

Perinteistä pasta carbonaraa lauantai-illan kunniaksi

Malmin asema yöllä

Barbi-kynnet