Muistan kun keväällä puhisin innosta kun luulin sadan siviiliaamun rajan paukkuvan. Nyt kun se oikeasti tapahtuu, olen hämmentynyt. Saanko varmasti itseni inttikuntoon reilussa kolmessa kuukaudessa? Toteutuuko toiveeni ja pääsisin p-kauden ja/tai johtajakoulutuksen jälkeen siirtymään Santahaminaan erikoiskomennusjoukkueeseen? Koulussa on ainakin tullut kannustusta ja tukea suunnitelmilleni sekä opon että kavereiden suunnalta.
Mikkelin reissulla alkanut flunssa on vaivannut koko edellisen viikon, nyt alkaa vihdoinkin olla terveempi olo ja pääsen tekemään muutakin kuin olemaan kotona, töissä ja koulussa. Crossfittiä on ollut ikävä ja muutaman kerran CF Vantaalle uskaltautuneena olen ollut iloinen saamastani vastaanotosta ja hyvästä meiningistä boksilla. Sairastelun aikana olen kuitenkin oppinut tekemään mukikakkua (resepti TÄÄLTÄ!), ommellut opiskelijahaalariini uusia ja myös vanhoja, edellisestä haalaristani irroitettuja, merkkejä, syönyt hyviä ruokia koulussa sekä kotona, hajottanut oikean nimettömäni ja shoppaillut Malmilla sekä Itiksessä.
 |
| Nimetön paisui kuin pullataikina pienen pallo-onnettomuuden jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti