238 aep: Asennejuttuja ja aamuja

Hellurei ja hellät tunteet!
Mulle ilmestyi tänään aamupäivän tentin jälkeen uus kämppis. Vaikutti mukavalta tytöltä, joten harmi että tässä jo rakkaaksi muodostuneessa betonikolhoosissa asustan enää 8 päivää ja 7 yötä. Eka tentti meni hyvin, nyt pitäisi valmistautua vielä kirjanpidon, matematiikan ja saksan tentteihin. Kielet on kyllä mun vahvuus, joten lottoan että saksa menee vähintään kohtuullisesti. Matematiikka on uusintatentti, maaliskuussa ei mennyt läpi syystä tai toisesta. Saa nähdä meneekö nytkään.

Yksi asia mikä mulle nousi mieleen tähän inttiin valmistautumiseen liittyen on asenne. Kaksi tuttua tyttöä, jotka ovat asepalveluksensa jo suorittaneet, ovat minulle tärkeimpänä asiana intissä painottaneet asennetta ja olen myös seurannut sivusta kuinka Marika (jonka blogi on täällä) on saanut paskaa anonyymiä kommentointia siitä, millaisen kuvan hän on joidenkin mielestä itsestään antanut blogissaan. Siksipä mietinkin, että millainen kuva minusta on teille lukijoille muodostunut?
Mikä sitten on oikea asenne inttiin menevälle naiselle? Seuraavat asiat ovat tulleet monesta tuutista selviksi:

1. Älä valita, olet intissä vapaaehtoisesti
2. Ole nöyrä
3. Tee hommasi niin hyvin kuin suinkin pystyt

Muita asioita, joita tutut varusnaiset, ja jo reservissä olevat miespuoliset kaverit, ovat minulle sanoneet hyödyllisiksi ovat muiden muassa huumorintaju ja reiluus. Voit olla minkälainen hikipinko tahansa, mutta jos sulla on huumorintajua, niin tulet toimeen. Kolmas asia, mitä varsinkin eräällä nimeltämainitsemattomalla miesvaltaisella sivustolla on naisissa kritisoitu, on huono johtajuus ja kimeä ääni.
Äänelleni en voi mitään, se on selkeän naisellinen ääni mutta toivottavasti ei muutu kimitykseksi jos pitää ääntä korottaa. Huumorintajuni on rivommalla puolella ja olen enemmän vakava kuin hauska, mutta toivottavasti puhelias savolainen pärjää omiensa keskuudessa.
Johtamisesta en osaa sanoa etukäteen mitään. Olen lyhyt, se ei varmasti auktoriteettiäni kasvata. Toivottavasti ääneni kantaa ja opin johtamaan armeijassa vaaditulla tavalla, siviilielämässä löydän itseni usein ryhmätöiden ja projektien moottorina, mutta keinot ryhmän ohjaamiseen ja johtamiseen ovat vähäiset.

Katson tuota aamuja ennen palvelusta-lukuani kummissani. Se on aika paljon, muttei siltikään valtavasti. Kesäkuun puolella mennään jo alle kahden sadan, lokakuun puolella suhistellaan viimeistä satasta ja joulukuussa voin kylpeä kylmässä hiessä kun aamut on alle 35. Toivon jo nyt lahjaksi urheilurintsikoita ja villasukkia, sekä uutta rannekelloa. :D