Moi.
Katsoin äsken Juttaa ja puolen vuoden superdieettejä (salainen paheeni) Ruutu.fi:stä ja yhdellä mainoskatkolla tuli Rajavartiokoulun mainos. Sielua kirveli, vastahan minä viime viikolla tänne taisin kirjoittaa etten hae vielä. Tajuan oikeastaan vasta nyt pienen miettimisen jälkeen, että jos en tee tätä nyt, niin en voi olla varma että haenko enää ollenkaan. Mulla on kaikki tarvittavat paperit täällä kämpillä, paitsi T-lomake. Mulla on reilu viis viikkoo aikaa miettiä että käynkö terveyskeskuksessa hakemassa sen paperin ja laitanko sen hakemuksen menemään vaiko en.
En oikein uskalla puhua tästä poikaystävälle enkä vanhemmille, koska pelottaa. Poikaystävä oli helpottuneen oloinen silloin kun sanoin aiemmin etten hae vielä. Isäni oli parikymppisenä rajalla palvelemassa varusmiehenä, ja oli ilmeisesti harkinnut rajavartijan/ upseerin uraa, ennen kuin loukkaantui sen verran vakavasti viallisen käsikranaatin räjähtäessä taskussa palveluksen aikana, että se ura olisi ollut mahdoton. En tavallaan haluaisi astua isän varpaille haaveiluillani. Toisaalta en tiennyt koko asiasta ennen kuin joululomalla kun täytin hakupaperini armeijaan.
Olispa joku joka auttais päättämään, vaikka tämä onkin nyt varmasti osa sitä kuuluisaa aikuistumista.
On muuten hurjaa että tätä blogia on luettu yli tuhat kertaa kuluneen kahden kuukauden aikana! :0 Iso kiitos teille kaikille!
Sori, ei kuvaa tällä kertaa. En löytänyt tarpeeksi hauskaa spurdo-sarjista tähän hätään.
Lueskelin tässä sun blogias läpi.. Ja en voi käsittää, kuinka sä voit olla niin samanlainen ku mä !!:D ikäskin puolesta, kuin myös ajatusteski ! Ite oon kans pohtinu perheen suhtautumista, etenkin faijan, jolla oli mahikset korkeemmalle, mut syystä ja toisesta ei sit mennyt rukkiin tjsp... Vähä sama olo et hypin varpaille. Ei se tätä hyvänä ottana :D poikaystävä kyllä tukee täysillä, ja meilläkin on menossa hoasille perhekämppä hakemus :DD ?? Itteeni kans huolestuttaa toi ukraina juttu siinä mielessä, kun mimmeillä on nyt hirvee hinku armeijaan, nii tosiaankin tajuaako ne sitä et jos rintamalle käsky tulee, niin sinne lähetään myös. Ja vielä, juokseminen kans vituttaa, vaikka oonkin harrastanut yleisurheilua jne... Mut ei aina vaan jaksa kiinnostaa lähes vittuakaan. Näihin tunnelmiin, toivottavasti nähää vekaral !:) mitä aselajii kelasit ?:)
VastaaPoistaMe just puhuttiin poikaystävän kaa siitä aamulla, että se vähän epäilee että jos mut käsketään rintamalle niin kestänkö sitä. :/ mut sen näkee sitten ja mulle ainakin se on tärkee asia, häpeäisin jos en menisi ja tekisi parastani. Ja kyllä varmasti on miehiäkin, joita pelottaa saatanasti sit ku oikeesti pitää lähtee.
PoistaIlmantorjuntaa oon miettiny aselajiks, mutta en vastusta tykistöä tai huoltoakaan. Mitä sä oot funtsinu? Saa nähdä mihin täs vielä päätyy! :) Toivottavasti nähään siel.
Kamppailen kans tykistö vaiko ilmatorjunta, päätösten kanssa. Tykistöstä tiedän enemmän, ku moni kaveri on ollu just siin, mut toi ilmatorjunta vois olla aika bueno juttu kans :-) Mä oon funtsinu kanssa, et kestääkö kantti lähteä rintamalle, mut toisaalta, kuollaanhan sitä kuiteskin jos ryssät hyökkää pommien kans :DDDDD ihan sama tekeekö sen sitten työssä jossa on jotain merkitystä vaiko istuu paskat housussa himassa odottaen miestä... :D Mihin oot menossa sit kusuntoihin ? :) arvaa ärsyttääks vaan ku joillekkin on tullu jo tikkakoskelta paperit ja helsingin aluetoimisto pihtaa vaan :DDD
PoistaMun kutsunnat on Kuopiossa, koska oon siellä kirjoilla vielä vaikka nyt oonkin Kouvolassa kohta vuoden asunut. :D Ja aluetoimiston sivuilla lukee että kutsutkin vasta lähetetään Kuopiossa huhtikuun puolella, eli on sit ihan viimesten joukossa. :/ odottelua piisaa, joten I feel u.
Poista