158 aep: Moment of doubt

Hei vaan!
Eilinen ja toissapäivä olivat ikäviä päiviä, minuun nimittäin iski pelko, etten ehkä pärjääkään armeijassa ja Rajavartiokoulun tavoittelu on mahdotonta. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella niin, sillä kuten äitini aina minulle paasaa, pystyn ihan mihin tahansa vain haluan, vaikka tavoitteen saavuttaminen voi kestää pitkään. Äiti tosin ei tiedä rajavartioaikeistani mitään. ;)
Kuitenkin, flunssan ensioireet kolkuttelevat kurkunpohjassa ja en päässyt edes urheilemaan näitä ajatuksia poistaakseni. Turhautti. Ja turhauttaa kyllä vieläkin, mutta sain nukkua tarpeeksi viime yönä ja puhua vielä puhelimessa poikaystäväni kanssa, joten nyt helpottaa.

Nämä epäilyt omista kyvyistäni saivat minut miettimään entistäkin enemmän omia syitäni hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja sen jälkeen Rajakouluun. Onko se houkuttelevaa vain viran ja kiinnostavan työnkuvan vuoksi? Ovatko syyni tarpeeksi vankat ja hyvät, että voin seisoa niiden takana, vaikka iso osa työelämästäni määräytyy sen mukaan, mitä valitsen nyt?
Sen tiedän että armeijaan menemisen syy ei ole "koska se on siistiä"- tai että haluaisin olla ns. kova jätkä. Kyse on kiitollisuudesta, isänmaallisuudesta ja siitä, että haluan kokea itseni tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa. Jos olisin siviili, ja tulisi sota tai sellainen kriisitilanne, jossa armeijaa tarvittaisiin, olisin varmaankin hyvin turhautunut ja peloissani oman voimattomuuden takia.

31 tuntia ja 45 minuutia siihen, että poikaystävä on luonani piinaavan pitkien kolmen viikon jälkeen. Nämä viimeiset odottamispäivät ovat pahimpia, saa nähdä miltä tuntuu sitten, sitten kun minä olenkin se, jolla on kolmen viikon gines.

160 aep: Mahdollisuuksien Raja

Moi vaan!
Rajavartiokoulun uusi hakuopas tuli nettiin. Kädet tärisee kun mietin, että olenko valmis ja tarpeeksi varma hakeutumaan sinne. Haluan hakea, ja parhaassa tapauksessa saisin jopa 12-14 lähtöpistettä (yhteispistemäärän maksimi on 40p) koulutodistuksilla ja työkokemuksella, mutta silti epäröin.
Isoin epäröinnin syy on omat kyvyt. Pitäisi parantaa Cooperia 340 metriä että saisin pääsykokeissa edes puoli pistettä Cooperista. En epäile kykyjäni kielten ja motivaatiohaastattelun suhteen, mutta paineensietotestissä minun pitäisi kai skarpata.
Toinen syy on poikaystävä. Jos pääsisin Rajavartiokouluun ja sieltä virkaan joulukuun 2015 lopussa, niin virantoimituspaikan määrää valtio, tai siis Sisäasiainministeriö. Siinä vaiheessa poikaystävä itse saattaa olla ties missä päin Suomea oman työnsä puolesta. Saatta olla että elämä erottaa meidät siinä vaiheessa, ja tiedän että jos asenteeni olisi "then so be it" niin kaikki olisi helpompaa, mutta omasta näkökulmastani suhteeni poikaystävääni on hyvin ainutlaatuinen ja jotakin, mitä en haluaisi päästää käsistäni. Poikaystävä itse käskee minun tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, mutta äänestä kuulen että hänkin epäröi.

Jos päädyn hakemaan mutta en pääse sisään, en tiedä haluanko palata enää Kouvolaan tekemään amk-tutkintoani loppuun. Toisaalta olisi hyvä, jos palaisin ja valmistuisin, niin saisin taas lisää pisteitä jos haluan hakea Rajavartiokouluun uudestaan. Toisaalta koulu ei tarjoa minulle paljoakaan. Nytkin minulla on menossa neljäpäiväinen viikonloppu kun opettajilla on kokouksia ja lomautuksia. Opettajia ei kiinnosta meidän opiskelijoiden asiat tai edes nimet, ja minua ei kiinnosta istua kämpillä kun ei ole edes läksyjä, joita tehdä. Toki on hyvä, että ehdin urheilla niin paljon kuin sielu sietää ja perse kestää, mutta tänään on lepopäivä ja istun kolmatta tuntia koneella, turhautuneena. Nyt minulla on sentään lukemista, nimittäin kirja sosiologiasta.

Onpas vihreää luettavaa- viime vuoden Mahdollisuuksien raja-esitekin on kirkkaan vaaleanvihreä.

163 aep: Arkea ja odottamista

Hellurei ja hyvää jäätävän kylmää tammikuista päivää!
Pitää odottaa vissiin huhtikuuhun asti ennen kuin saan tietää lähdenkö armeijaan 2/14 erässä ja minne. Toisaalta odotan haastattelutilaisuutta innolla, toisaalta olen miettinyt, että harmittaako minua kovasti, jos joudunkin 1/15 tai jopa 2/15 erään. Periaatteessa sillä ei pitäisi olla väliä, tiedän pystyväni järjestämään elämäni sopivasti, mutta oman elämäntilanteen kannalta 2/14 erä olisi kaikkein paras vaihtoehto.
Toinen odottelun aihe on herra kadettini, joka tällä hetkellä kykkii ampumaharjoituksissa jossakin päin Kainuuta. Nyt on toinen viikko menossa kolmen viikon leiristä ja olen muistellut monta kertaa viime vuotta ja inttileskeyttä, kun herra tähän täsmälleen samaan aikaan oli neljä viikkoa kiinni samantyyppisen leirin takia. Syntymäpäivänsäkin hän vietti näinä molempina kertoina ampumaradalla. :D
Viime viikonloppuna olin mahataudin kourissa yksin kämpilläni, molemmat kämppikset olivat lähteneet perheittensä luo. Kun maanantaina totesin itseni terveeksi, kävin toteuttamassa aiemman suunnitelmani ja juoksin Cooperin testin keskiviikkona aamuvarhaisella ennen kouluun lähtöä. 1960m, olin hieman pettynyt. Nyt kuitenkin tiedän aerobisen kuntoni tason aikalailla hyvin, joten voin ruveta suunnittelemaan, kuinka pystyisin juoksemaan 2400m tai enemmän toukokuussa jos menen Rajavartiokoulun pääsykokeisiin. Olen lukenut, että juostakseen 2900m 12 minuutissa keskivauhdin pitäisi olla noin 14,7km/h. Tällä hetkellä arvioisin vauhdikseni 10 tai 10,5 km/h. Onneksi kelit kuitenkin lauhtuvat kevään koittaessa, niin ulkona juokseminen ja harjoitteleminen lisääntyy varmasti.

171 aep: Reeniä ja Rajavartiokoulu

Heissan!

Haminassa kaikki meni mahtavasti; sain paljon positiivista palautetta työstäni, näin Kuopion tuttuja ja törmäsin myös "tuttuun" ylirajavartijaan, jonka kanssa olin joulukuussa Studia-messuilla jutellut ideastani hakea Rajavartiokouluun. Mies kysyi minut nähdessään: "Vieläkö aiot hakea? Mites se sun armeijaan lähtö? Seuraahan sitä nettiä, minä päivitän kun kerkeän. Tänä vuonna pääsykokeet on toukokuussa, eli muista laittaa paperit tulemaan maaliskuun loppuun mennessä."
Olin ihmeissäni, että hän edes muisti minut. Ja vielä enemmän ihmettelin, että muisti mitä olin puhunut viimeksi. Siinä sitten kyselin vapaana hetkenäni, että montako naista oli aloittanut nyt viime viikolla Rajavartiokoulun. 12 kuulemma. Vähemmän kuin vuonna 2012, mutta hyvin kuitenkin.


Olen lapsekkaan innostunut vaihtoehdosta hakea sinne. Toisaalta hirvittää. Reenatakin tarvitsee,  Cooper ei mene vielä niin hyvin kuin pitäisi. Tästä pääsenkin aasinsillalla reenaamiseen; tällä viikolla olen käynyt kerran salilla, huomenna menen toisen kerran, ja lauantaina teen ehkä 'superpäivän' eli aamulla pitkän aerobisen ja illalla voimaharjoituksen, ja sunnuntaina sitten vain kevyen aerobisen ennen perusteellista venyttelyä ja huoltamista.
Eilen oli oman kouluni fuksiais-bileet ja tänään Haminasta lähdin kotiin ajamaan vasta puoli kahdeksan kieppeissä, eli väsyttää ja tiedostan tarvitsevani lepoa ja varsinkin unta. Olen sellainen ihminen, joka arvostaa yöuniaan ja tarvitsee sitä reilusti. Onneksi lauantain ja sunnuntain voin tahdittaa sen mukaan, että saan palautua kuluneesta viikosta tarpeeksi.

173 aep: Vierailu RUK:ssa

Hellurei vaan!
Mulle tarjoutui koulun kautta mielenkiintoinen keikka: lähden torstaina Haminaan pitämään RUK:laisille (ja vissiin jotain muitakin varusmiehiä tulee myös?) esittelyä omasta oppilaitoksestani. Jännittää vähän, en ole ikinä käynyt Haminassa ja nyt sinne pitäis ajaa koulun autolla. Edustaminen sinänsä ei jännitä, olin joulukuussa Studia-messuillakin tekemässä samaa hommaa.

Sitten ikävämpään aiheeseen…Mulla on Kajaanissa varusmiespalveluksessa kaveri, joka on vakavasti masentunut. Ilman diagnoosia (jota ystäväni oli tahallaan pakoillut ja valehdellut lääkäreille) häntä ei kuitenkaan voitu vielä passittaa kotiin, vaikka hän armeijaan tullessaan lääkärintarkastuksessa masennuksesta kertoi. Viimeksi tänään hän mietti ampuvansa itsensä torstaina ensimmäisissä kovapanosammunnoissa. En tiedä miten estäisin, muuten kuin puhumalla.

178aep: Silmälasit

Eilen olin tilaamassa itselleni optikolla silmälaseja. En käytä niitä yleensä koko ajan mutta nyt silmälääkäri määräsi monitehot, jotka pitäisi pitää päässä koko ajan. Erikoisen taittohäiriön takia uudet silmälasit linsseineen ja pokineen kustantavat yli 800€ ja sekös opiskelijaa riemastutti. Tuli myös vähän huoli, että miten intissä käy, jos lasit hajoavat. PV ei varmasti kovin helposti saa mulle sopivia 'palveluslaseja', eli sitten varmaan joutuisin hommaamaan lomilla uudet optikolta…saakohan siihen jostakin jotenkin vähän apurahaa?

Sotilaspoliisihommat on muuten mielikuvani mukaan melkoisen kiinnostavia. Kaksi amk-kaveria oli Utissa niissä hommissa, ja heiltä kyselin paljon haastavuudesta, tehtävistä ja naisten määrästä. Jonkin verran myönnän säikähtäneeni, kun kuulin millaisia 'lämmittelyjä' siellä oli tehty ennen esimerkiksi voimankäyttökoulutusta. Oma fysiikkani ei riitä ainakaan tällä hetkellä, ei olisi ehkä riitänyt edes silloin kun olin rautaisimmassa kunnossani.
Pitkän harkinnan jälkeen, kun olin myös selvittänyt että minne naiset yleensä laitetaan kahdessa toivomassani palveluspaikassa (Vekaranjärvi ja Kajaani), en laittanut sotilaspoliisihommia toiveisiini vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutumisen lomakkeissa. Alunperin olin hommasta kyllä kiinnostunut, varsinkin koska osa koulutuksesta on samankaltaista kuin mitä Rajavartiokoulussa kuulemma sisältyy opetuksen fyysiseen puoleen.
Minusta tuntuu, että vaikka kuinka nyt olen kiinnostunut rajavartijan hommista, niin tulee joko pää tai ruumis vastaan jossain vaiheessa ja joudun sanomaan adjöö. Taidan varmistella ja hakea yliopistoon uudestaan maaliskuussa tai jatkaa tämän tutkinnon loppuun, vaikka kuinka kysyisi luonnetta.

180 aep: Miksi armeijaan?

Aluksi minun armeijahaaveeni oli iso vitsi: tavoittelin uinnissa nuorten Suomen mestaruusrajaa kuin viimeistä päivää ja kunto nousi kohisten. Jossain välissä olin omasta mielestäni niin tykkimuija että valmentajan ja joukkuekavereiden kanssa naurettiin, että oisin Suomen armeijan ensimmäinen naispuolinen taistelusukeltaja parin vuoden päästä. Ikää oli ehkä 16. :D Ei ihan suunnitelmat menneet putkeen, ja en aio edes yrittää sukeltamista enää.

Jossain vaiheessa armeijaan meno ei sitten ollutkaan enää vitsi; vanhemmat oli sitä mieltä, että se vois olla hyödyllistä ja saattaisin jopa viihtyä siellä. Lukion lopussa olin kuitenkin haudannut ajatuksen, koska halusin yliopistoon. Sitten kun yliopistopaikkaa ei auennut ja jäin amk:hon miettimään, että mitäs pirua nyt teen, niin ihmeen helppo oli päätöksen teko, että nyt oikeasti hoidan tämän jutun, jos kerran haluan. Aluksi kadettipoikaystävä pyöritti silmiään: "Et sä ehkä kestä siellä." Mieli muuttui hänellä sitten, kun näki että oon tosissani. Siinä vaiheessa kun vielä aloin miettiä, että haenko intin jälkeen/aikana Rajavartiokouluun, niin keskustelun vakavuustaso nousi huimasti.

Katsotaan mitä siitä tulee, vien paperit tänään aluetoimistoon ja maaliskuussa sitten kai tiedän, pääsenkö 2/14 erään vai johonkin muuhun.

181 aamua ennen palvelusta(?)

Aluksi: Olen 19-vuotias tyttö Pohjois-Savosta ja olen hakemassa varusmiespalvelukseen kesäksi 2014. Tässä blogissa on muistiinpanojani treenaamisesta ennen inttiä, mietteitä tulevaisuuden suhteen ja muuta aiheeseen liittyvää. Jos pääsen 2/14 erään, päivitän todennäköisesti myös varusmiespalveluksestani jonkin verran.
  Toiseksi: Junailen ympäri Suomea kolmen kaupungin välillä jatkuvasti poikaystävän, perheen ja oman opiskeluasuntoni välillä. Opiskelen liiketaloutta amk:ssa pitkin hampain ja yritän keksiä mitä haluaisin ihan oikeasti tehdä. Todennäköisesti oman unelman etsiminen kuultaa teksteistäni läpikin… 


Tällä hetkellä inttiin lähtöä varten kaikki hakupaperit on täytetty ja lääkärintodistuskin valmiina, enää ne pitäisi toimittaa aluetoimistoon. Urheilen 3-5 kertaa viikossa, eli lähinnä juoksen (7kg reppu selässä tai ilman), käyn kuntosalilla ja venyttelen. Aiempi kilpaurheilutausta helpottaa asioita, mutta töitä pitää silti vielä tehdä kovasti.