Inttiunia

Vuosi on kulunut reserviin pääsemisestä ja näen säännöllisesti inttiunia. Viimeksi tällä viikolla eräässä unessa entisen joukkueeni johtaja istui autossa kanssani täyttämässä reserviinlähtökyselyä, kommentoiden samalla nykyisiä (siis tällä hetkellä palvelevia) saman joukkueen naisia. :D

Muita hohdokkaita unia ovat olleet mm. makkaranpaistoretki palveluspaikan pihalle ja pikkujoulut mallia Ekomj, eli paljon kaljaa ja suklaata. En tiedä mistä nämä unet ovat tulleet, mutta ainakin olen herännyt hyvällä tuulella useampana aamuna näiden takia.

Ohi on!

Heipä hei,
pahoittelut hiljaisuudesta. Palvelus päättyi pari viikkoa sitten, ja päällimmäiseksi tuosta 255 päivästä jäi hyvä mieli ja kiitollisuus mahtavista palvelustovereista. Kankean alun jälkeenhän kaikki meni ihan hyvin, ja olen iloinen etten jättänyt valaviikolla leikkiä kesken, vaikka skolioosin diagnosointi murskasi toiveet aukista ja fyysisesti raskaista hommista. Erikoiskomennusjoukkueeseen pääsy oli todellinen lottovoitto.

En olisi voinut toivoa paljon parempaa tiimiä, kuin minkä osana sain olla palveluspaikallani. Myös Ruotuväen miehistö tuli läheiseksi. Osan kanssa toivottavasti pidän yhteyttä vielä jatkossakin, ja kaikkia varmasti morjestan jos vastaan tulee kadulla.
Koin palveluksen aikana paljon haastavia hetkiä, mutta koen myös oppineeni paljon, erityisesti niistä mokista ja vaikeista päivistä. Pääsin kehittämään omaa ammattitaitoani, ja työtäni myös arvostettiin. Kohtasin myös niitä asenteita, joita pelkään kohtaavani "oikeassa" työelämässä viestinnän assistenttina tai sihteerinä. Vihaan tytöttelyä entistä enemmän, mutta opin myös pitämään pokerinaamani kyseisissä tilanteissa.
Välillä harmittaa, etten päässyt enempää tekemään ns. oikean sotilaan juttuja, kuten ampumaan tai istumaan oppitunneilla. En saanut mitään koulutusta sotilaan perustutkinnon lisäksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tein itselleni oikein sopivan palveluksen ja hyödyin itseäni samalla kun olin myös hyödyksi firmalle.

Elämä jatkuu nyt koulun ja urheilun parissa. Koulua on jäljellä noin puolitoista vuotta, ja ainakin vielä into koulutöitä kohtaan on kova.
Kuten lupasin, aloitin noudattamaan heti intin päätyttyä hankkimaani ruokavaliota, ja nyt kun pari viikkoa vaivannut reserviläisflunssa on alkanut helpottaa, olen päässyt myös treenien pariin. Paino on alkanut tippua mukavasti kohti normaaleja lukemia, vaikka tällä hetkellä mieltä varjostaakin omituiset vatsaoireet. Allergiatestit edessä lähiaikoina, epäilen maitoallergiaa. Intin aikana join niin vähän maitoa, että ei ihme että nyt oireet pahenivat kun nyt normaaliin päivään kuuluu rahkaa ja heraproteiinia.

Kiitos teille lukijoille, että olette pysyneet mukana tämän melkein kaksivuotisen blogitaipaleeni ajan. Tsemppiä ja aamuja niille, jotka palvelevat nyt tai ovat palvelukseen vasta astumassa. Hyvää reserviä sinne asti päässeille, toivottavasti nähdään joskus MPK:n harjoituksissa. Minua saa aina tulla nykimään hihasta ja moikkaamaan, jos tunnistaa, missä tahansa. :)

tj 4: Viimeistä kertaa

Hei vaan!
Täällä on haikeat tunnelmat meneillään, vaikka samalla juhlistankin omia synttäreitäni.
Viime viikonlopun olin gineksessä komennuksen muodossa. Komennusmatka suuntautui Kokonaisturvallisuus2015-messuille muutaman Ruotuväen varusmiehen kanssa, ja majoituimme sympaattisessa mutta nilkkoja kolottavan kylmässä Satakunnan lennostossa. Neljä messupäivää ja syyskylmän saapuminen aiheuttivat, ei kovin yllättäen, flunssan, poskiontelontulehduksen ja törkeän väsymyksen.

Huomenna menen viimeistä kertaa kasarmille, siviilivaatteet repussa. Saattaa tulla keskiviikkona itku, kun lähdön hetki tulee. Eilen, kun oli viimeinen päivä komennuspaikalla esikunnassa, meni hajotus-kiukku-väsymysitkuksi ja alennuin jopa polttamaan tupakan, ensimmäistä kertaa sitten lukion loppumisen.
Tässä on kohdattu monet asiat viimeistä kertaa: viimeinen pyykinvaihto, kotiutumistestit, viimeinen toimistopäivä, viimeinen veksireissu, viimeinen hernekeittopäivä, viimeinen komennus, viimeinen perjantain pihvilounas...
Päällimmäiseksi palveluksesta jää hyvä mieli ja ikävä hyviä tyyppejä. Ikävä jää myös PE:n hyviä ruokia ja mukavaa esimiestä. En tule kaipaamaan maihareita, liian isoja sukkia, 5:30 herätystä ja yhtä suihkukoppia ja vessaa kuuden naisen käytössä Kuljetuskomppaniassa.

tj 19: kapiaisen vaimoke

Tämä blogi alkaa pikkuhiljaa siirtyä reserviin, uusia kirjoituksia on luvassa vielä kahdesta neljään kappaletta.
Jos blogielämäni seuraamista haluaa jatkaa, sen voi tehdä uuden blogini puolella. Blogi keskittyy enemmän parisuhde-elämään, tai sen vähyyteen, tulevan ammattiupseerin kanssa. Jonkun verran varmasti puhun uudessakin blogissa arjestani, mutta yksityiskohdat jäävät vähemmälle: haluan kertoa elämästäni enemmän huumorin keinoin kuin avautuen ja valittaen, eli sävy on hyvin toisenlainen kuin tässä blogissa ja tekstit ovat todennäköisesti myös lyhyempiä.

tj 32: Fitness24Seven

Heipä hei!
Aloitin elokuun alussa treenaamisen Malmin F24S:llä. Hankin jäsenyyden internetissä ja aluksi hieman epäröin, sillä en ollut aiemmin käyttänyt e-laskusopimuksia. Kahdenkympin kuukausihinta kuitenkin houkutteli, ja tein sopimukset ja maksoin ensimmäisen kuukauden sekä palvelumaksut.

Seuraavana päivänä hain avainkorttini salin asiakaspalvelusta. Yleisilme salilla oli erittäin siisti ja avara, keskellä päivää treenaajia oli vain kourallinen, ja kassatyöntekijöitä kaksi.

Tänään aamulla pääsin sitten ensimmäistä kertaa treenaamaan, uudella treeniohjelmalla. Hieman ennen kahdeksaa salilla oli lisäkseni vain yksi mies, eli tilaa oli ruhtinaallisesti. Pukuhuone ja vapaiden painojen alue, jolla tein tänään lähes koko treenin, oli edelleen erittäin siisti. Pukukaappiin tarvitsi oman lukon, joka onnekseni oli jäänyt repun pohjalle Forever Myllypuron testijaksolta. Kengät jätettiin aulan telineisiin jo tullessa, eli ne eivät myöskään vieneet tilaa pukukaapista, joka oli hieman pienen puoleinen. Talvella takin saisi ahtaa sisään reenikassin päälle.

Tosiaan otin nyt käyttööni Bodycampin treeni- ja ruokaohjelman. Ruokapuolta  joudun vielä loput 30 armeijapäivää soveltamaan, mutta viikonloput ja koulupäivät mennään tällä. Treenejä on viikossa kolme salilla ja kaksi lenkkiä, eli omaan aikatauluuni sopivasti. Ruuan määrä tuntuu tosi isolta, kaloreita tosin tulee noin 1900/päivä. Ehkä se on totuttautumiskysymys.

Tänään treeniohjelmassa oli rinta, hauikset ja ojentajat plus kyynärvarret. Tekniikassa on vielä vähän hakemista, ja teen aika pienillä painoilla sellaiset liikkeet, jotka eivät ole ennestään tuttuja. Tahti oli kuitenkin reipas ja olinkin lähes koko ajan hiestä märkä. Lopuksi venyttelin lyhyesti ja samalla katselin muita treenaajia, joita alkoi lapata sisään noin yhdeksän maissa.
Olen tyytyväinen, että olen päättänyt  treenata aikaisin aamulla, sillä silloin F24S:llä saa olla rauhassa ja ei tarvitse jonottaa laitteisiin. Kauhulla odotan, jos joskus joudun tekemään treenin klo 16 ja 18 välillä. Ruuhkasta on jo varoiteltu.

tj 37: Ruokajuttuja osa 2

Heipä hei!
Ruokaseikkailut jatkuvat, mutta valitettavasti tällä kertaa kuvia on kovin vähän!
Kaksi viikkoa sitten lauantaina kävimme A:n kanssa seikkailemassa Punavuori-Länsisatama-akselilla, ja pysähdyimme ensin iltapäiväkahville Bulevardin Kakkugalleriaan. Latte oli keskinkertaista, mutta sitruunamarenkikakkusiivu taivaallista. En yleensä tykkää marengista, mutta tässä se tasoitti sitruunan kirpeyttä. Hintataso oli melko kallis, mutta sen makunautinnon väärti kylläkin.

Kuumuudessa kävelyn ja ratikkaseikkailujen jälkeen hyppäsimme pois Hietaniemen kauppahallin vieressä ja söimme päivälliseksi Fat Ramenissa ramen-annokset. A söi ravintolan nimikkoannoksen, johon kuului ramen-nuudelien lisäksi rasvaista possunlihaa, keitetty kananmunan puolikas, reitkkaa ja muita perinteisiä ramenin lisäkkeitä. Itse otin tofu-version, joka oli paljon suolaisempi(?!), mutta hyvää siltikin. Vähän vierastin munakoisokuutioita liemen seassa, mutta tofu itsessään oli hyvää ja ramen mukavan al dente.
Ruokaa oli iso annos hintaan nähden, 9,90€ ja nälkä ei todellakaan jäänyt,

Viime viikolla kävin tupakaverini kanssa uusimassa Friends&Brgrs-kokemuksen. Ranskalaiset olivat edelleen super hyvät ja myisin p*rsettäni aiolidipistä. Emme jääneet tällä kertaa ravintolaan syömään, sillä siellä oli alkamassa yksityistilaisuus. Istuskelimme Ateneumin takaportailla ja kehtaan väittää että se oli viikon paras hetki, kun ei ollut kiire minnekään, sai syödä rauhassa ja Maan povessa-sarjan uusimpien kiemuroiden ruotiminen tarjosi aivoillekin purtavaa.

Perjantai-aamuna olin aikaiseen liikkeellä ja kärsin kuumuudesta ja lomapuvun hiostavuudesta, joten otin lähi-Picnicistä jäälaten. Positiivinen yllätys, vaikka kieltäydyinkin vanilijasiirapista. Piristyin juomasta niin paljon, etten kaivannut kahvia enää loppupäivänä, vaikka köröttelinkin illalla 5 tuntia junassa Kuopioon.
------

Koulun alkuun on tasan kaksi viikkoa,ihan epätodellista. Kohta tämä kaikki loppuu, ja blogikin taitaa siirtyä toiseen osoitteeseen

Hauska kyltti Hietaniemen kauppahallissa,

Loma-aamun aamiainen <3

.

tj 46: Ajatukset jo reservissä

Heipä hei,

olen väsynyt kirjoittamaan intistä, joka ei ole inttiä nähnytkään muken aamupalaa lukuunottamatta.

Todellisuudessa kun ajatukset ovat olleet jo muutaman viikon reserviin kuuluvissa asioissa: koulun alussa, tankotanssin kausikortin maksamisessa ja matkustushaaveissa.

Vieressäni on haalarimerkkejä odottamassa kiinnittämistä haalariin, ja opiskelijakorttiinkin pitäisi hankkia uusi vuositarra. Tarkistan säännöllisesti koulun sähköpostiani, tulisiko kohta alkavasta verkkokurssista jotain tietoa. 

Ostin eilen uuden mustan bleiserin, koska muistin että tänä vuonna kaikilla 2. lukukauden opiskelijoilla on muutaman viikon työharjoittelupätkä Messukeskuksessa. Olen myös haaveillut vaihtoonlähtöpapereiden täyttämisestä, mutta taidan kysyä opolta nyt ensin…koulua on toivottavasti niin vähän jäljellä, että kahden kuukauden kesävaihto taitaa olla ainoa minulle hyödyllinen vaihtoehto.

Inttiä on jäljellä kuusi viikkoa, ja alan vihdoinkin käyttää lomiani pois. Iso osa lomapäivistä menee koulun penkillä tosin. Olen jo suunnitellut lukujärjestystä apuna käyttäen sali- ja tankotreenien aikatauluja, tavoitteena viisi tai kuusi treeniä per viikko. Kerron myöhemmin onnistuuko se käytännössä. 

Olen kyllä ollut todella kiitollinen palveluspaikan loistavasta kuntosalista tähän asti, mutta toivon että koulun juuri remontissa oleva kuntosali on vielä parempi kunhan se syyskuussa pääsee käyttöön. Salitreenien suhteen siis olen nyt nollabudjetilla, sillä yritän säästää rahaa ulkomaanreissua varten. Se tarkoittaa myös, että en hanki nettivalmennusta. Opettelen syömään paremmin itsekseni, ja otan treeniohjelman HeiaHeiasta tai muualta netistä ilmaiseksi.

Tankotanssiin sain puolet kausikortin hinnasta sponssina äidiltäni, joka kannustaa laihduttamaan takaisin normaalipainoon. Nyt pitäisi raapia kasaan vielä se toinen puolikas päivärahoista ja säästöistä, joihin en haluaisi koskea kuin pakon edessä. Kerran se onneksi vain kirpaisee, kun kausikortti on maksettu, voin treenata viisi kuukautta ilman penniäkään ylimääräistä.

Ruokaseikkailut ovat jatkuneet, niistä lisää ensi kerralla. Kuvassa kuplateetä.