Hei vaan!
Täällä on haikeat tunnelmat meneillään, vaikka samalla juhlistankin omia synttäreitäni.
Viime viikonlopun olin gineksessä komennuksen muodossa. Komennusmatka suuntautui Kokonaisturvallisuus2015-messuille muutaman Ruotuväen varusmiehen kanssa, ja majoituimme sympaattisessa mutta nilkkoja kolottavan kylmässä Satakunnan lennostossa. Neljä messupäivää ja syyskylmän saapuminen aiheuttivat, ei kovin yllättäen, flunssan, poskiontelontulehduksen ja törkeän väsymyksen.
Huomenna menen viimeistä kertaa kasarmille, siviilivaatteet repussa. Saattaa tulla keskiviikkona itku, kun lähdön hetki tulee. Eilen, kun oli viimeinen päivä komennuspaikalla esikunnassa, meni hajotus-kiukku-väsymysitkuksi ja alennuin jopa polttamaan tupakan, ensimmäistä kertaa sitten lukion loppumisen.
Tässä on kohdattu monet asiat viimeistä kertaa: viimeinen pyykinvaihto, kotiutumistestit, viimeinen toimistopäivä, viimeinen veksireissu, viimeinen hernekeittopäivä, viimeinen komennus, viimeinen perjantain pihvilounas...
Päällimmäiseksi palveluksesta jää hyvä mieli ja ikävä hyviä tyyppejä. Ikävä jää myös PE:n hyviä ruokia ja mukavaa esimiestä. En tule kaipaamaan maihareita, liian isoja sukkia, 5:30 herätystä ja yhtä suihkukoppia ja vessaa kuuden naisen käytössä Kuljetuskomppaniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti