Hei vaan!
Mietiskelin aamulla kulunutta palvelusaikaani. Inttiä on jäljellä tasan kahdeksan viikkoa, ja mitä siitä on jäänyt käteen?
Rehellisesti sanottuna palvelus erikoiskomennusjoukkueessa on kaukana oikeasta armeijasta. Ainoat oikeaa palvelusta muistuttavat asiat ovat aamulla muodossa syömään meneminen, iltavahvuuslaskenta ja siivouspalvelu. Meillä ei ole omia aseita, ja sotilaallista koulutusta on muutama tunti kerran kuukaudessa. Koulutuspäivinä ollaan ampumaradalla 3-4 tuntia aamulla ja iltapäivällä on pari tuntia urheilua, yleensä jalkapalloa tai vapaavalintaista muuta liikuntaa varuskunnan alueella.
Olen ollut ampumaradalla palvelukseni aikana (p-kausi mukaan luettuna) 8-10 kertaa, joista kaksi kertaa on ollut pistoolin opettelua. Voitte varmaan arvata, etten ole kovin kummoisesti kehittynyt p-kauden jälkeen. Seuraavan kerran kun pääsen ampumaan, on kotiutustestien aika.
En ole sotilas. En osaa ampua kunnolla, ja nyt jälkeenpäin harmittaa että p-kausi meni selkäongelmien kanssa ja sitten viimeinen viikko kuumeisena, koska kaikki muutkin taidot jäivät vajavaisiksi. Intissä olo on oikeastaan minulle ollut tähän asti kuin 7 kuukauden leirikoulu, ja välillä mietin, että tätäkö halusin?
En todellakaan kadu erityistehtäviin hakemista, sillä työkokemus ja mahdollinen nopeammin valmistuminen AMK:sta on ollut todella hyvä motivaattori. Omasta mielestäni olen kehittynyt kirjoittajana ja oppinut myöntämään omia mokiani ja puutteitani ääneen. Lisäksi puhelujen soittaminen ja haastattelujen tekeminen on muuttunut helpommaksi, ennen jo pelkkä kosmetologiajan varaaminenkin jännitti niin kovasti, että kirjoitin ennen soittamista itselleni post-it–lappuun tärkeimmät sanottavat asiat ylös.
On yksinkertaisempaa sanoa, että olen ollut työharjoittelussa, kuin että olen ollut naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Erikoiskomennusjoukkue on todellakin erikoinen, sillä aikaa ja vapautta mitä turhimpiin asioihin on enemmän kuin missään muualla. Kouluunpaluusta tulee henkisesti rankkaa, mutta toisaalta odotan sitä innolla.
Viimeiset viikot tulevat menemään kuin siivillä – kokelaat saapuvat ensi viikon lopussa, ja tiimimme kanssa odotamme sekä kauhulla että innolla uutta ryhmänjohtajaamme, josta olemme jo kuulleet runsaasti tarinoita Haminaan jälki-RUKkiin lähteneeltä Ruotuväen alikersantilta.
Parhaillaan käynnissä on myös rekry tulevia erityistehtävissä palvelevia varten, ja suunnittelemme kokeita ja haastattelujen kysymyksiä, sekä luemme hakemuksia. Toivon että uuteen miehistöön tulisi mahdollisimman taitavaa ja motivoitunutta porukkaa.
Taidanpa tuntea omilta aukkiajoilta tuon kyseisen jälki-RUKkiin lähteneen Ruotuväen alikersantin :)
VastaaPoista