tj 220: Haaveet kaatuu

Heippahei!
Tiistaina olin Pääesikunnassa haastatteluissa viestinnän erikoistehtäviin ja ne tuntuivat menevän hyvin. Perjantaina kun palasin ampumaleiriltä sainkin tietää, että olen päässyt tehtäviin Ruotuväki-lehden toimitukseen, mutta tehtävänkuvani ei ole täsmälleen se, jota olin hakenut. Ei se mitään, iloisena kuitenkin olen siirtymässä Santahaminaan. Lennostoa jää kyllä ikävä, ja mahtavia tupa- ja joukkuekavereita myös.

Samalla kun sain tietää Kaartin jääkärirykmenttiin siirtymisestä, ratkesi myös se, etten ole johtajakoulutukseen lähdössä. Minulta kysyttiin, uskonko pystyväni selkäongelmineni selviämään aukista, ja vastasin rehellisesti olevani huolissani siitä. Vääpeli ja saapumiserän johtaja ymmärsivät ja totesivatkin että onneksi tällä kertaa kysyntä kohtaa tarjonnan ja palvelusajakseni tulee 255, toivon mukaan mahtavissa hommissa. En ole aukkiin lähtemättömyydestäni ollenkaan niin harmissani kuin olin odottanut että saattaisin olla, olen vain iloinen että pääsen sellaisiin hommiin ettei tarvitse selän takia ainakaan palvelusta keskeyttää.

On jännää tietää jo oma tehtävä ja palvelusaika, palvelustovereillani haaveet kaatuu-päivä on kai alkavalla viikolla. Perjantaina meistä tulee lentosotamiehiä, ja minusta parin viikon kuluttua kaartinjääkäri kun hyvästelen ilmavoimat ja siirryn maavoimiin. Sitä odotellessa.