42 aep:Kuvapläjäys

Tällä kertaa pelkkiä kuvia kuluneelta viikolta.

49 aep: Varustehankintoja

Morjens taas!

Taas yksi viikko on vierähtänyt, ja intin alkuun on alle 50 päivää. Heräsin todellisuuteen odottelukuplastani, ja lähdin ostoksille. Tarvitsemislistalla oli urheilurintsikoita, mustia nilkkasukkia, kunnon pikkuhousuja (onko mikään ärsyttävämpää kuin rimpulat, jotka valuvat, hiertävät tai puristavat liikaa?!) ja rannekello. En kokenut tarvetta kuvata ostoksiani, varsinkin koska kello on vasta matkalla luokseni. Kyseessä on siis Casion perusmalli, johon saa taustavalon ja hälytyksen. Muuten käyttäisin sykemittariani kellona, mutta se on valtavan kokoinen mollukka ja erittäin epäsotilaallisen värinen (pinkki).

Tässä parin viikon aikana olen ollut kaksissa opiskelijabileissä, molemmilla kerroilla selvin päin ja hauskaa on ollut. Tykkään kovasti luokastani ja muista alani opiskelijoista, ja tavallaan bileisiin menemisen pointti onkin ollut, että saisin viettää aikaa heidän kanssaan ja pitää päällä haalareitani (jotka ovat täynnä muistoja ja lisää kertyy koko ajan kun niihin piirretään, kirjoitellaan ja ommellaan haalarimerkkejä<3) nyt ennen kuin lähden vuodeksi "sapatille".

Koulu on aiheuttanut vähän päänvaivaa, sillä loppuvuosi on täynnä raportteja ja tenttejä ja välissä pitäisi ehtiä treenata, levätä ja olla sosiaalinen! Välillä vähän puhalluttaa tämä tekemisen tahti, mutta samalla koen olevani myös hyvin onnellinen. Crossfit tuntuu edelleen hyvin omalta lajilta, ja treeneihin alkaa tulla rutiinia. Ruokailuasiat ovta myös menneet eteenpäin, sillä pääsenkin aiemmin mainitsemani ravitsemusterapeutin konsultaatioon jo joulukuun alussa. Aloitin tällä viikolla  totaalisen herkkulakon, ja tähän asti ainakin on ollut helppoa, eli jospa sitä ylimääräistä lähtisi vyötäröltä. Tarkoitus on olla lakossa jouluaattoon asti ja sitten vähän vapaampaa syömistä intin alkuun asti. Wish me luck :D

Tuli muuten mieleen, että olisi kiva tutustua muihin tuleviin tai nykyisiin varusnaisiin enemmänkin. Laittakaahan viestiä jos kiinnostaa. :)

Alla viimeaikainen korvamatoni:

56 aep: Palaute ja tunteet

Heippahei!
Tässä eräänä iltana tulin kotiin treeneistä mieli mustaakin mustempana (ei tosin ollut treenissä vika) ja sattui niin, että niinkin pieni asia kuin roskapussin tökkääminen nenän eteen heti kun pääsin ovesta sisään, sai minut sihahtamaan vihaisesti.
Myöhemmin illalla sitten oli puhetta reaktiostani ja A antoi siinä samalla muutenkin palautetta siitä, miten yleisesti ottaen käyttäydyn ja miten hyvä johtaja toimii. Palautetta oli vaikea kuunnella, mutta tajusin että nyt on peiliinkatsomisen paikka. Mitään konkreettista neuvoa tai esimerkkiä, miten parantaisin toimiani, ei tullut vaikka kysyinkin, joten tässä nyt olen itsekseni asiaa miettinyt.

Puhetta oli myös siitä, että sen myötä kun A:n kanssa yhteen muutimme, oma tilani ja ilmaisun vapaus on ollut rajoitettua. En koulussa tietenkään pura väsymystäni tai kiukutustani työstä, treeneistä tai stressistä. Blogiani, tumblriani ja twitteriäni seuraa yhteensä n. 700 ihmistä vakituisesti eli en sielläkään avaudu. A myös harmikseni seuraa lähes kaikkia kanaviani, ja en siten voi myöskään vapaasti käsitellä, jos jokin mättää kotona tai asiassa, joka häneen liittyy jollain muulla tavalla.
Omaa tilaa on siis kovin vähän, ja mielestäni jokaisella pitäisi olla tila tai alusta, jolla ilmaista itseään pidäkkeettä ja kritiikittä. A:n antaman "älä valita, äläkä levitä negatiivisia tunnetiloja"-ohjeen perusteella tuntui alkuun että nyt ei kotonakaan saa sanoa mitä ajattelee, jos kerran johtajaa ollaan leipomassa (ja enhän pidä johtajakoulutukseen hakemista/pääsemistä edes itsestäänselvyytenä!)…kirosin ja itkin ja avauduin asiasta koska för helvete... Asian laita kuitenkin oikeini sen verran, että nyt ei tarvitse miettiä kokoajan mitä saan kotona sanoa ja mitä pitää purra nyrkkiin suihkussa.

En voi todennäköisesti äärimmäisessä rasituksessa ja paineessa esittää mitään roolia, eli tough guy-tyyliset jutut, ettei mitään tunnetta näkyisi, eivät ole minun heiniäni. Älyän että olen menossa ympäristöön, jossa tunteilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta olen melko varma että vaikka jossain vaiheessa metsässä tai kasarmilla saattaa pieni kyynel tämän tytön poskelle karahtaa ja se ei maailmaa kaada. Kunhan ei överiksi mene.
En kyllä ajatellutkaan.

Toivon, että minulla on sellaisia ominaisuuksia ja mielen lujuutta, että pärjään armeija-elämässä. Tällä hetkellä vähän mietityttää, mutta en ole etukäteen luovuttamassa todellakaan! :)

Ajelin huvikseni yksi ilta piilosiilin ponnarin alle, A:n avustuksella

63 aep: Eipä oo paljoo jäljellä

Hellurei taas!

Kaks kuukautta ja pari päivää intin alkuun. Aika menee hervottoman nopeasti, ja mua jännittää jo ihan jonkin verran… :D Viime viikolla reenasin vähemmän, koska halusin keskittyä muuhun elämään, sillä olin töissä SkiExpossa lauantain ja sunnuntain, ja tein vielä torstaina normaalin työvuoroni. Perjantaina pidimme pitkästä aikaa A:n kanssa "date nightin" eli menimme elokuviin ja muutenkin nautimme elämästä. Lauantaina SkiExpon jälkeen kävin pikaisesti myös koulukaverin tupareissa ja ainoa mitä asiasta haluan sanoa, on että huhhuh miten booli on petollista.

Tällä viikolla sitten uusi vaihde silmään, olen suunnitellut meneväni neljästi CrossFittiin ja tekeväni kaksi lenkkiä päälle. Aloitan tällä viikolla A:n kanssa yhdessä myös One hundred pushups-haasteen, vaikka tietysti tasoero on hurja…

Tuntuu että nykyään otan vain selfieitä ja kuvia ruuasta. Ehdottakaa minulle jotain kuvattavaa, tai kirjoitettavaa?

Shoppailureissu äidin kanssa oli tuottoisa

Välillä vähän väsyttää

Torstain aamiainen lääkärireissun jälkeen

SkiExpon lounas: silakkapihviä, perunamuussia ja salaattia mielin määrin.