Hellurei ja hellät tunteet vaan kaikille tallaajille!
Perjantaina suuntasin koulupäivän jälkeen 20-vuotissynttäreideni kunniaksi juna-asemalle ja Mikkeliin. Yövyin ystäväperheen luona ja lauantai-aamuna puoli yhdeksän aikaan olin jo entisessä Savon Prikaatissa, jossa nykyään toimii Maavoimien esikunta. Kyse oli siis Naisten valmiusliiton Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä (MPK) tilaamasta kurssista, joka oli Etelä-Savossa ensimmäinen laatuaan ja totteli nimeä Intti tutuksi naisille. Paikalle ilmaantui kahdeksan 17-23-vuotiasta naista ja kolme naispuolista kouluttajaa.

Ensimmäisenä meille jaettiin vaatteet, kengät, taisteluvyöt ja reput, sekä MPK:n hatut. Sitten ohjelmassa oli infoa ja lounas varuskunnan veteraanimajassa. Myöhemmin meillä oli rastikoulutusta, joihin sisältyi esimerkiksi sulkeisharjoittelua, marssimista, suunnistamista, puolijoukkueteltan kasaaminen, halkojen hakkaaminen ja pääsimme myös kokeilemaan lämpökameraa yön laskeuduttua. Opettelimme valmistamaan ruokaa trangialla, voin kertoa että hernesoppa oli laimeudestaan huolimatta aika kivaa syötävää kun istui kannon nokassa nollafemmat päällä. ;)
Yöllä myös jokainen oli vuorollaan teltan kipinämikkona, eli huolehti ettei kamiina sammu tai kuumu liikaa. Oma vuoro oli keskiyöllä, eli ehdin nukkua paljon enemmän kuin olin edes toivonut.
Sunnuntaiaamuna meillä oli ensiapukoulutusta, ja suojausvaroituksen ja -hälytyksen käytäntöjen opettelua. Juoksimme myös kaasunaamarit ja sadeviitat päällä pikkuisen lenkin metsässä, ihan noin vain kokeilun kannalta. Soijaa pukkasi vähän liikaakin, ja päivemmällä tajusin että minulle oli noussut kuume, olin ollut saman viikon maanantaina jo hieman flunssan poikasessa, mutta luulin vaivan jo paranneen kokonaan. Pääsin sitten pariksi tunniksi lääkepöllyihin ja nukkumaan sisätiloihin ja seuraavaksi edessä olikin vain ruokailu, kurssitodistusten jako ja varusteiden palautus.

Kurssin parasta antia oli mielestäni se, että pääsin kokeilemaan varusteita päälleni ja tekemään asioita, joita intissä sitten heti peruskoulutuskaudella opetellaan. Kouluttajat antoivat realistisen kuvan naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja koin saavani kannustusta ja rakentavaa palautetta tulevaa palvelustani varten. Kuumeen nousemisesta huolimatta olin hyvin tyytyväinen kurssin sisältöön ja tekemisen meininkiin, ja porukka oli aivan huisi! Menisin uudestaankin! :)
Suosittelen kurssia ehdottomasti sellaisille, jotka miettivät armeijaan lähtöä tai ovat jo menossa, mutta haluavat vähän kokeilla etukäteen, mitä luvassa on.