119 aep: Kysyy kanttia välillä tää homma

Moikka vaan!
Eilen vietin kansainvälistä naistenpäivää 6km rääkkilenkillä poikaystävän kanssa. Eräs hänen naispuolisista kadettikollegoistaan oli tällä viikolla kritisoinut kovalla kädellä naisvarusmiesten tasoa luettuaan uutisen ennätysmäärästä vapaaehtoisia naisia, joten poikaystävä on päättänyt ottaa minulta luulot pois ja minä kiltisti kipitin intervallini niin kovaa kun pystyin hänen perässään. Huhhuh, pakarat huusi hoosiannaa!
Sain kuitenkin sinnikkyydestäni kiitosta, suorasukaiseen tyyliinsä herra kadetti sanoi minulle lenkin jälkeen: "Et sä ees jääny niin pahasti jälkeen". Mulle nuo sanat on iso asia, koska tiedän että tuolta mieheltä kiitosta ei tuu turhasta.

Nyt kun valintatilaisuus lähestyy, poikaystävä on välillä antanut minulle myös miettimisen aiheita. Tänään aamulla selailimme nykyisten ja tulevien varusnaisten blogeja, ja poikaystävä arvuutteli että kuinka moni heistä on sitten oikeasti valmis lähtemään rintamalle kun pilliin vihelletään. Hän kertoi myös epäilevänsä minuakin hieman. Olin asian kanssa ok, koska kuten viime postauksessa mainitsin, itsekin olen miettinyt sitä. Aika näyttää. Mulle kuitenkin siviilien suojeleminen on hyvin tärkeää, joten en sure jos en ole eturintamalla (minne naisia muutenkin harvoin laitetaan), koska työlläni voi olla merkitystä siviilien tai huoltojoukkojen suojelemisessa. Itse asiassa olen toivonut ilmantorjuntaa aselajikseni juurikin siksi, että käsittääkseni ilmantorjunnan tarkoitus on nimen omaan suojella asutuskeskuksia ja huoltojoukkojen reittejä.
Kertokaa jos olen väärässä!
(Oho muuten kuinka vähän aamuja jäljellä jos heinäkuun erään pääsen! Aika tasan neljä kuukautta :0)