tj 322: selkävaivoja

Hei vaan!
Muut ovat leirillä, minä vapautuksessa marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta kasarmilla. VMTLn lisäksi on myös nosto-ja kantokielto, eli mitään omaa rynkkyä painavampaan en saa kuljettaa. Vitutus on melkoinen, sillä syynä ovat viime viikon lopulla alkaneet selkäkivut. Joudun parhaillaan miettimään, pystynkö olemaan palveluksessa vai lähdenkö kotiin. Tähän aikaan poislähtö intistä on naiselle helppoa, "katumusaikaa" on vielä jäljellä vähän alle parikymmentä päivää, mutta siviiliin palaaminen on sinänsä vaikeaa kun kouluun en voi mennä kesken lukukauden ja töitä pitäisi löytää mahdollisimman nopeasti. Olen rehellisesti sanottuna melkoisen huolestunut parhaillaan, varsinkin kun lääkärin arvailut piilevästä skolioosista pitää vielä tutkia. Edessä saattaa olla lisää vemppaa, B-luokkaan siirto tai palveluksen keskeytyminen.

Tiistaina lähdimme ekalle leirille, ja tykkäsin kovasti poteron kaivuusta ja poterorallista ylipäätään. Keli suosi ja tuli hyvää palautetta kouluttajilta. Koulutusten ohella oli myös harjoituksen johtajan kanssa haastattelut, joissa kyseltiin tarkemmin koulutustoiveita. Saa nähdä miten toiveilleni käy, onneksi haastattelija oli sitä mieltä että jos aukkiin ei pisteet riitä, niin pääsen melko varmasti kakkostoiveeseeni. Peukut siis pystyyn, etten lähde kotiin vaan olen intissä vähintään 9kk!

tj 328: rankkilistat ja kokelaat

Helou vaan! Taas on yksi viikko pv:n palveluksessa mennyt ja mukavaa on ollut, pääosin. Pettymyksiä ja harmaita hiuksia aiheutti cooperin testi, evakuointiharjoitus ja ampuma-asento polvelta ja seisten.
Kylmää hikeä pukkasi myös viime yönä ja tänä aamuna kun kokelaat saapuivat. Kuri sai ihan uuden ulottuvuuden ja rättisulkeisiakin komppaniassa tänään oli. Huhheijjaa ja vittu sitä stressinuuskan määrää roskiksissa. Kokelaat antoivat runtua ihan kunnolla ja sama meno jatkuu ainakin seuraavat kolme viikkoa. Tässä on vielä ennen valaa kaksi leiriä ja viestinnän erikoistehtävien pääsykokeet/haastattelut (jos kutsu kilahtaa puhelimeen ensiviikolla!!!).
Tällä viikolla oli kuntotestien ja ampumaharjoitusten lisäksi mm. itsepuolustuskoulutusta sekä telamiinojen kaivamista maahan. Tykkäsin suurimmasta osasta koulutuksia tällä viikolla mutta välillä tuli kyllä huonojakin hetkiä, kun en ollenkaan tajunnut tai osannut asioita. Harmitus onneksi loppuu lyhyeen aina tuolla, koska ihanat tupakaverit kannustaa ja piristää. Akkavoimaa ja vertaistukea! ♡
Meiltä kyseltiin myös aselaji- ja johtajakoulutushalukkuuksia, ykköstoiveenani on huolto-auk Kainuun prikaatissa jos Pääesikunnan hommiin en pääse. Sen näkee sitten myöhemmin, että mihin sitä oikeasti päätyy. En ota asiasta mitään stressiä koska kaikki varmasti kääntyy niin päin että vaikken pääsisi sinne mihin haluan, sopeutuisin tilanteeseen. :)
 Komppanian käytävän päädyssä on lista, johon merkitään kunkin alokkaan pisteet p-kauden suorituksista. Listassa ei ole vielä mitään mutta ehkä parin viikon sisällä siitä voi jo toivon mukaan arvailla, kuka jää Rissalaan ja kuka lähtee Tikkakoskelle, Vekaranjärvelle tai Kajaaniin aukkiin. Jännä nähdä, minkälainen rankkilista tulee olemaan...

Ensi viikolla ehkä lisää!

tj 335: toisen viikon juttuja

Hellurei ja hyvää viikonloppua!
Ekoille lomille on nyt päästy ja ekat kaksi viikkoa intissä menivät hyvin.
Tällä toisella viikolla oli edelleen paljon oppitunteja, mutta lisäksi ryynättiin lumisessa maastossa taisteluvarustuksessa ja rynkkyjen kanssa, päästiin ampumaan räkäpäitä (puuluoteja) ja sitten myös ihan ampumaradalla. Ekalla marssilla käytiin myös. Erityisesti olen tykännyt aseen käsittelystä, huollosta ja ampumistekniikan opettelusta. En ole mikään huippuluokan ampuja ainakaan vielä, mutta tästä se lähtee ja mieleistä on ollut. :)
Kuri on ollut melkoinen, ja me ollaan juostu moneen kertaan tupaan ja takaisin milloin minkäkin takia. Suklaata meille alokkaille on kai nää ekat viikot on lapioitu monen muun mielestä, ääni kellossa muuttuu varmastikin kun kokelaat saapuvat. Näin on ainakin peloteltu.
Tällä viikolla ryynätessä huomasin ensimmäisen kerran lyhyen ihmisen vaikeudet intissä; tst-liivi on minulle niin pitkä, että se painaa lonkkia ja esimerkiksi portaiden nouseminen, juokseminen ja maasta nopeasti nouseminen on epämiellyttävää ja välillä jopa vaikeaa. En aio kuitenkaan luovuttaa, tämä asia oli kuitenkin etukäteen jo tiedossa, että 156cm varrella jotkut asiat vain ovat hankalia.
Yleisesti fiilikset ovat siis hyvät tähän asti, nyt nautin rauhasta ja omasta ajasta.

tj 343: häröpalloja ja muuta mukavaa

Terveppä teille!
Ensimmäiset päivät lennostossa ovat menneet hyvin, ei mitään liian vaikeaa tai ihmeellistä. Naisia tuvassani on yhteensä 5, kaksi johtajaa ja meitä alokkaita on kolme. Lähitulevaisuudessa tupaan ilmestyy vielä yksi kokelas.
Ensimmäisinä päivinä ohjelmassa ovat olleet oppitunnit, sulkeisharjoitukset, siivouspalvelu ja lääkärintarkastukset. Olemme myös saaneet kilokaupalla tavaraa ja totutelleet varuskunnan arkeen.
Eka päivä meni ihmetellessä ja tutustuessa tupakavereihin. He vaikuttavat tosi mukavilta, samoin kuin oman joukkueen alikersantit ja muutkin tyypit. Heti ekana iltana oli myös komppanian päällikön haastattelu, jossa puhuttiin motivaatiosta ja johtajakoulutushalukkuudesta.
Pienessä varuskunnassa on omat ilonsa ja kironsa. Vanhan saapumiserän miehistössä on eräs entisistä kiusaajistani ja samassa erässä yksi lukiotuttu, jonka kanssa hoidin aina koulun juhlissa valoja, äänentoistoa ja videokuvausta. Muitakin tuttuja naamoja näkyy.
Ruoka on ollut tosi hyvää ja kantahenkilökunta helposti lähestyttävää. Oma plussansa on siinäkin kuinka tuvan ikkunasta näen nousukiidossa olevat hornetit, komea näky ja kova ääni.

Tänään koko päivän tutustuimme aseisiimme ja illalla ohjelmassa on sotkun tervetuliaisjuhla, mukavaa hommaa siis on ollut.

0 aep: Nyt se alkaa!

Huomenta!
Tänään se intti sit alkaa. Jännittää niin, ettei meinaa saada syötyä aamupalaa.
En tiedä oikeastaan, että mitä pitäisi odottaa. Meiningin näkee sitten reilun viiden tunnin kuluttua varuskunnassa.

Onnea ja tsemppiä kaikille muille aamukasoille!