128 aep: Black widow baby

Hei vaan!

Tällä kertaa vaan enemmän kuvia kuin tekstiä. Koulun alku on ollut melkoinen mylläkkä, mutta onneksi kaikki luokkakaverit vaikuttavat enemmän tai vähemmän mukavilta. Tällä hetkellä pakkaan vielä viimeisiä muuttokamojani, ompelen haalarimerkkejä uuteen haalariini ja nautin kotiruuasta. Kävin tällä viikolla tutustumassa uuteen työpaikkaani ja myös uuteen crossfit-saliini, toivottavasti tulee mahtava syksy!

Ensi viikolla on edessä koulun virkistyspäivä Vierumäellä, fuksiaiset ja kaikkea muutakin vielä oman muuton lisäksi. Huhhuh sanon minä. Sitten vielä kahden viikon päästä Mikkeliin Intti tutuksi naisille-kurssille.

135 aep: Tervetuloo Helsinkii

Moikka vaan kaikille!
Oon nyt järjestänyt itseni pk-seudulle ja koulu on alkanut. Uudesta crossfit-salista ei ole vielä tietoa, koska saatan päästä töihin ja pitää selvittää, miten yhdistäisin koulun, crossfitin ja työn. Intti on mielessä joka päivä mutta mitään uutta sanottavaa ei oikein ole.
Eilen pyörähdin taiteiden yössä ja oli kyllä melko psykoottista  olla siellä ihmismassan keskellä Kuopion ja Kouvolan hiljaisen menon jälkeen. Huhhuh, voitte ehkä kuvitella että oon aika väsynyt, tällä hetkellä mulla ei ole vielä vakituista kotia vaan punkkaan kaverin luona ja koulupäivät on 8.00-18.30. Onneks ens viikon jälkeen helpottaa ja sit saan oman kodin A:n kanssa taas. :)

Pidän hetken taas taukoa bloggailusta ellei mitään ihmeempää tapahdu, ja ajattelin että voisitte ehdottaa, että mitä haluaisitte lukea parin kolmen viikon päästä? Kuvia, crossfittiä, kotijuttuja, jotain ihan muuta?
Mukavaa viikonloppua!

148 aep: Mitä kuukausi crossfittiä on opettanut minulle

Moikka vaan!
Kuukausi ja viikko takana uutta harrastusta. Mitä on jäänyt käteen?

Ensimmäisenä nousee mieleen uskallus. Oon oppinu uskaltamaan pusertaa ittestäni treenin aikana ne viimesetkin mehut, laittamaan ne vähän isommat painot tankoon ja oon myös oppinu uskaltamaan myöntää, että oon oikeesti aika hyvä jossain. Valmentajien kannustus ja neuvot sekä treenikavereiden tuki on olleet isona apuna.
Tän kuukauden aikana oon myös huomannut, entiselle uintivalmentajalleni suuresti kiitollisena, että tekniikkanatsius on tässä lajissa eduksi. Olen itselleni aika ankara siitä teenkö toistot, varsinkin minulle uusissa liikkeissä kuten maastavedossa tai tempauksessa, oikein ja kävin viime sunnuntaina tekemässä ylimääräisen harjoituksen, jossa treenasin niitä asioita, jotka tuntuivat on ramp-kurssilla vaikeilta. Uinnin myötä opittu kehonhuolto ja säännöllinen venyttely ovat olleet myös eduksi.

Crossfit Kuopiossa treenaaminen on myös ollut mukava sekoitus tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, uintiaikana olin toisessa ääripäässä kun kaikki tunsivat kaikki naperosta asti, ja Kouvolassa majaillessani taas seuraavassa ääripäässä, kun ryhmäliikuntatunneilla ja salin puolella minulla ei ollut ketään tuttuja ympärillä.

Näin rankassa lajissa syömisen merkitys korostuu, ja olenkin nyt entistä tarkemmin miettinyt töissä syötävien eväiden laatua ja määriä. Heihei kumipitsa, ei tuu ikävä! 
Karkkia sun muuta olen syönyt muutamana päivänä, mutta luulen palaavani nyt herkuttomuuteen, kun se kerran koko heinäkuun ajan onnistui vaivatta. Huomaan, etten oikeasti edes kaipaa niitä herkkuja niin paljon, kun on kaikkea muuta kivaa.
Crossfittiinhan yleisesti yhdistetään zone- ja paleo-ruokavalioiden sekasikiö, mutta itselläni ei ole mahdollisuutta jatkuvasti mitata annoksia nyt kouluun palatessani ja kaipaan hapanmaitotuotteita sen verran paljon, etten halua noudattaa paleo-ruokavaliotakaan täysin. Tuoreiden vihanneksien määrä ruuassani on kuitenkin lisääntynyt ja leipääkään ei sinänsä tee mieli yhtä paljon kuin ennen, mikä on vain hyvä juttu.

Olen miettinyt sitä, voiko crossfit auttaa inttiin valmistautumisessani…kyllä se voi, mutta en voi tehdä pelkästään sitä, sillä vaikka crossfit onkin todella monipuolista, en voi oppia juoksemaan pitkää matkaa hyvin, ellen juokse. Treeneissä saatu rohkeus ja itseluottamus, sekä omille virheille nauraminen tosin saattavat auttaa vielä pidemmälle kuin se, paljonko juoksen cooperissa :D Näin ainakin uskoisin.

156 aep: mustetta iholla ja intti tutuksi

Moikka vaan kaikille!
Siviiliaamut vaan vähenee vähenemistään, kohta on 150 jäljellä. Tämä viikko on mennyt lähinnä crossfitin ja töiden parissa, mutta perjantaina kävin illalla tatuoitavana Kuopion keskustan uudehkossa El Nino-studiossa. Kuvaksi pohkeeseeni tuli penrose triangle, matemaatikko Roger Penrosen kehittämä ja popularisoima "mahdottomuus aidoimmillaan". Kuvio ei siis ole looginen, vaan näyttää taipuvan järjen vastaisilla tavoilla. Minulla ei ollut erityistä syytä kuvan valitsemiseen, se vain tuntui tarpeeksi ajattomalta ja tyyliini sopivalta symbolilta.

Hieman ylivalottunut kuva tatuoinnista 12 tuntia sen valmistumisen jälkeen.

Toinen ilmoitusluontoinen asia on, että olen ilmoittautunut MPK:n tarjoamalle Intti tutuksi naisille-kurssille, joka pidetään 13.9 Mikkelin Karkialammella. Luvassa on ainakin sulkeisharjoituksia, ensiaputaitojen opettelua, ekoaseella ammuntaa ja harjoituskäsikranaatin heittoa.
Alunperin olin suunnitellut meneväni 22.-24.8 Lappeenrannassa järjestettävälle samanlaiselle kurssille, mutta 22.8. on toinen koulupäiväni, ja suunniteltua pakollista ohjelmaa on iltaan asti niin, etten voi mitenkään luistaa niistä ja hypätä junaan. Ei voi mitään, Mikkeliin tieni vie. :)