98 aep: Eteenpäin vaan

Moikka vaan kaikille!
Aiemmin tällä viikolla joukko kadetteja (oma kihlattuni mukaan luettuna) oli löytänyt blogini, ja olin asiasta hieman harmissani. Alunperin tämä blogi on nimittäin luotu sitä varten, että voin käydä vuoropuhelua itseni kanssa niistä asioista, jotka minua tulevassa asepalveluksessa mietityttävät, etten liiaksi kyllästytä poikaystävääni mitättömillä jutuillani. Onneksi en ole kirjoittanut tänne mitään sellaista, mitä nyt joutuisin häpeämään millään tavalla.

Urheilun kannalta on ollut superviikko. :) Oppilaitokseni tarjosi ilmaisia uinti- ja kuntosalivuoroja paikallisissa uimahalleissa, joten keskiviikkona kävin uimassa ja kohta lähden kolmannen kerran salille tämän viikon osalta. Lisäksi olen käynyt lenkillä, torstaina käveltyä tuli yli 11km ja eilen yhdessä poikaystävän kanssa juostiin intervalleja. Ja punnerrusten harjoittelu alkaa vihdoin tuottaa tulosta, alunperin sain tehtyä vaivaiset 4 puhdasta toistoa ja eilen jo 10.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä pienelle seikkailulle Tiedekeskus Heurekaan, ja olen jo nyt tosi innoissani siitä. Ehkä sitten olisi kuviakin vähän tavallista enemmän postattavaksi.

Alle sata aamua mahdolliseen palvelukseen astumiseen! :0 Minne kaikki se aika on kadonnut?

102 aep: Kutsu tuli

Nyt se kutsu tuli, hieman aiemmin kuin olin olettanut. Vähän alle kuukausi aikaa huokaista ja keskittyä opiskeluun. Huomenna aamulla mulla on työhaastattelu, vaikka mulla onkin jo yksi varma kesätyö plakkarissa. Hommat siis rullaavat hyvin ja olen iloinen ja kiitollinen siitä. <3

Tänään kävin uimassa ja salilla koulun jälkeen, ja nyt on ihanan rento fiilis. Huomenna saattaa kyllä reisissä tuntua, tein pitkästä aikaa boksihyppelyä salin puolella ja haastoin itteäni ihan kunnolla sen kanssa, ettei tempo päässyt hidastumaan.

Loppujen lopuksi en päätynyt lähettämään hakemustani Rajavartiokouluun vielä, maanantaina olisi viimeinen päivä. Totesin, että intin jälkeen mahdollisuuteni ovat varmaan paremmat päästä sisään, kun on enemmän työkokemusta ja sotilaspassi kädessä. AUK ja RUK pisteet auttavat myös valituksi tulemisessa, vaikka juuri nyt en uskalla edes kuvitella itselleni alikersantin kahta auraa, saatika sitten upseerikokelaan salmiakkeja, rintaan. Ja lisäksi en voi tietää mihin elämä mut vielä heittää…haavestani en kuitenkaan varmaan luovu kovin nopeasti, vaan nyt on se aika kun laitan treenaamista pykälän kovemmalle että jos intin aikana tai jälkeen haen sinne Imatralle rajakouluun, niin se ei jää ainakaan kunnosta kiinni.

104 aep: Yllätyksiä

Heipä hei vaan kaikille!

Perjantain sarkajuhlat olivat aivan uskomaton kokemus. Herkullisen kolmen ruokalajin illallisen lisäksi pääsin jutustelemaan tanskalaisen kadetin kanssa, tapasin erään autokoulusta tutun tytön ja ihana Hannmary (jonka blogia voi lukea täältä) oli laulamassa, kun oli aika tanssia.  Voitte kuvitella kuinka mua jännitti käydä tervehtimässä häntä, koska en tiennyt yhtään, mitä hän tykkää kun joku vieras tulee yhtäkkiä puhumaan hänen blogistaan ja omia palvelustovereita, jotka eivät välttämättä blogista tiedä, on siinä ympärillä. Noh, rohkaistuin viimeisen valssin jälkeen ja rahtasin kadettini käsikynkässä mukaan tervehtimään. Hannmary vaikutti todella mukavalta ja jonkun verran yllättyneeltä. Olin kyllä yllättynyt itsekin tunnistaessani hänet sieltä lavalta. :)

Toinen illan yllätys oli se, että muutamat kadetit kosivat tyttöystäviään illan aikana. Oma poikaystäväni oli sanonut minulle aikaisemmin, ettei aio kosia vielä mutta kaikesta huolimatta tässä minä nyt istun sormus vasemmassa nimettömässä. Olo on epätodellinen, ei tätä vielä pysty käsittämään.
Sen verran kosinnasta pitää sanoa vielä, että meille tilanne oli täysin spontaani, ja siksi sormukset livahdettiin ostamaan vasta lauantaina aamupäivällä. Poikaystävä kuulemma yllätti itsekin itsensä kun yhtäkkiä olikin polvillaan edessäni.

109 aep: Odottelua

Aamukampa-foorumi räjähtää käsiin kun kaikki innokkaat tulevat varusnaiset kertovat saaneensa kutsun valintatilaisuuteen ja sit mä istun kotona vaan tyyliin Pohjois-Savon aluetoimiston nettisivu auki ja päivitän sivun vähintään kerran päivässä tarkistaakseni että onko ne ees ilmoittanut sitä valintatilaisuuden päivää tai että milloin kutsukirjeet lähetetään. Säälittävää menoa, myönnän sen :D

Siellä sivuilla lukee että kutsut vasta lähetetään huhtikuun puolella, joten vielä ainakin yksi kokonainen viikko siihen että tiedän milloin valintatilaisuus on, ja sitten viikko tai kaksi ennen kuin se on…eli kolmesta neljään viikkoa odottelua jäljellä. On niin huvittavaa kun välillä kouluun kävellessäni aamuisin saatan miettiä että mitäköhän kaikkea siellä valintatilaisuudessa puhutaan ja sit kuvittelen sitä haastattelutilannetta kun mun pitää perustella että miksi haluan jonnekin tiettyyn varuskuntaan palvelukseen, ja sit huulille nousee semmoinen vähän höpsö hymy kun oon niin tyytyväinen siihen, että teen tän jutun nyt.

111 aep: Sarkajuhlat ja muuta tohinaa

Heipparallaa!
Perjantaina onkin luvassa kauan odotettu ja jännitetty sarkajuhlapäivä. Se on siis ensimmäisen vuoden kadettien juhlapäivä, jona he tekevät kadettilupauksen ja heistä tulee virallisesti upseerikunnan jäseniä. Kadettien omat perinnemenot alkavat jo torstain ja perjantain välisenä yönä, mutta itse illallisjuhlaan pääsen minäkin sitten mukaan.
Pitää olla skarppina siellä, sillä etikettisäännöt ja pukukoodi ovat tiukat ja kaiken lisäksi minä ja kadettini istumme ulkomaalaisten vieraiden pöydässä eli keskustelukielet ovat ruotsi ja englanti… Ohjelmassa on illallisen lisäksi ainakin valokuvausta, tanssimista ja ilotulitus. Myönnän, että jännittää. :D

Viime viikon aikana minulle tupsahti kaksi työhaastattelukutsua, joten nyt pidän peukkuja että jompikumpi niistä tärppäisi ja pääsisin kesäksi töihin. Tenttiviikon keskellä en ehtinyt edes ajatella koko asiaa, mutta nyt tietysti jo miettii, että miten saisi hoidettua haastattelut mahdollisimman nohevasti.

Monille on jo tullut Puolustusvoimien aluetoimistoilta kutsuja naisten valintatilaisuuksiin, mutta mun kutsuni antaa odottaa itseään vielä ainakin pari viikkoa aluetoimiston nettisivujen mukaan. Olen alkanut miettiä, että koska tänä vuonna oli niin paljon hakijoita, on epätodennäköistä että pääsisin Vekaranjärvelle 2/14 erään, sillä se on Pohjois-Savon kiintiövaruskuntien ulkopuolella. Jos Vekaralle lähtö ei onnistu, olen ajatellut toivoa palveluspaikakseni joko Karjalan lennostoa (joka on 18km päässä vanhempieni kotoa eli lähin varuskuntani virallisesta näkövinkkelistä) tai Onttolaa, joka tukisi tai tuhoaisi haaveeni rajavartijan urasta. Onttolaankin on vaikea päästä, sillä ilmeisesti sinne naisten kiintiö per erä on 10 henkeä. Kajaani taitaa tätä tyttöä kutsua vastusteluista huolimatta… :S

Toisaalta onneksi voin joustaa palveluserässä, vaikka se epäkäytännöllistä olisikin. Jos jatkan syksyllä nykyisessä koulussani, opinnot olisivat puolivälissä kun astuisin palvelukseen, ja jos pääsen johonkin toiseen kouluun, opinnot olisi helpompi aloittaa ihan alusta kuin hypätä perusopintojen pulkkaan puolivälissä uudestaan mukaan.
Toivottavasti asia järjestyisi parhain päin!

Tässä mekossa menen sarkajuhliin!

115 aep: Feminismi kaappiin palveluksen ajaksi

Moikka vaan!
Mulla on parin tunnin päästä matematiikan tentti, joten tässä välissä on mukava kirjoitella aiheesta, joka varmasti aiheuttaa itselleni päänvaivaa palveluksessa. Juttuhan nimittäin on vähän silleen, että olen feministi. En feminatsi, jonka mielestä naiset olisivat parempia kuin miehet missään suhteessa, vaan tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin uskova feministi.

Tietysti faktat myönnän minäkin, armeijassa minä pienikokoisena ja hieman pehmeämuotoisena joudun näkemään paljon enemmän vaivaa fyysisen pärjäämisen suhteen. Mutta toivon, että saisin pääni kestämään ja suuni pidettyä kiinni, koska varmasti jossain vaiheessa joku on ivaamassa naisia armeijassa, ja jos provon heittää liian helposti, niin minäkin siihen liian helposti tartun. Yritän vaikuttaa tähän asiaan niin, että opettelen jo nyt olemaan valittamatta turhaan ja olemaan hiljaa. Tiedostan, että just se vapaaehtoisena saapuvien naisten valittaminen on asia, joka varusmiehiä vituttaa.

En ole haudannut kokonaan ajatuksiani rajavartijan ammatista, ja siksikin haluaisin antaa palveluksessa (sitten kun sinne pääsen) kaikkeni ja tehdä parhaani turhaa älämölöä pitämättä. Eiköhän hyvät suoritukset huomata vaikka niistä ei itse huutelisikaan. ;)

119 aep: Kysyy kanttia välillä tää homma

Moikka vaan!
Eilen vietin kansainvälistä naistenpäivää 6km rääkkilenkillä poikaystävän kanssa. Eräs hänen naispuolisista kadettikollegoistaan oli tällä viikolla kritisoinut kovalla kädellä naisvarusmiesten tasoa luettuaan uutisen ennätysmäärästä vapaaehtoisia naisia, joten poikaystävä on päättänyt ottaa minulta luulot pois ja minä kiltisti kipitin intervallini niin kovaa kun pystyin hänen perässään. Huhhuh, pakarat huusi hoosiannaa!
Sain kuitenkin sinnikkyydestäni kiitosta, suorasukaiseen tyyliinsä herra kadetti sanoi minulle lenkin jälkeen: "Et sä ees jääny niin pahasti jälkeen". Mulle nuo sanat on iso asia, koska tiedän että tuolta mieheltä kiitosta ei tuu turhasta.

Nyt kun valintatilaisuus lähestyy, poikaystävä on välillä antanut minulle myös miettimisen aiheita. Tänään aamulla selailimme nykyisten ja tulevien varusnaisten blogeja, ja poikaystävä arvuutteli että kuinka moni heistä on sitten oikeasti valmis lähtemään rintamalle kun pilliin vihelletään. Hän kertoi myös epäilevänsä minuakin hieman. Olin asian kanssa ok, koska kuten viime postauksessa mainitsin, itsekin olen miettinyt sitä. Aika näyttää. Mulle kuitenkin siviilien suojeleminen on hyvin tärkeää, joten en sure jos en ole eturintamalla (minne naisia muutenkin harvoin laitetaan), koska työlläni voi olla merkitystä siviilien tai huoltojoukkojen suojelemisessa. Itse asiassa olen toivonut ilmantorjuntaa aselajikseni juurikin siksi, että käsittääkseni ilmantorjunnan tarkoitus on nimen omaan suojella asutuskeskuksia ja huoltojoukkojen reittejä.
Kertokaa jos olen väärässä!
(Oho muuten kuinka vähän aamuja jäljellä jos heinäkuun erään pääsen! Aika tasan neljä kuukautta :0)

123 aep: ajatuksia

Moikka,
ihan pikapäivitys tämänhetkisistä ajatuksista ennen kuin suuntaan lenkille:

• ää tulis jo se kutsukirje
• Ukrainan tilanne on saanut mua pohtimaan omaa isänmaallisuuttani enemmän kuin ikinä ennen, koska nyt joudun ensimmäistä kertaa miettimään että entä jos tulee oikeasti lähitulevaisuudessa se hetki että rintamalle pitää lähteä, eikä vain voi puhua suuria sanoja
• ensimmäinen tentti meni hyvin, ja toinen iso esitelmä on nyt hyvin arvosanoin pidetty!

Hiljaiselo jatkuu nyt, eli ensi viikkoon! :)